[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”tour-de-alex-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kolme pointtia. Tulivathan ne sieltä. Alexander Stubbin tuttu tyyli ei ole muuttunut siitä, kun hänet EU-asiantuntijana valittiin europarlamenttiin lähes 15 vuotta sitten yli 100 000 äänen vyöryllä. Tai on hän vähän.
– Minulla on nykyään nämä moniteholasit, keväällä 50 vuotta täyttänyt Stubb virnistää.
Euroopan investointipankin varapääjohtaja on ollut kaksi vuotta poissa päivänpolitiikasta. Mutta nyt hän tavoittelee yhtä maailman vaikutusvaltaisimmista poliittisista viroista: EU-komission puheenjohtajan pestiä.
Sen saadakseen on voitettava koitos, jota Stubb vertaa triathloniin. Parhaillaan meneillään on uintiosuus eli kampanja keskustaoikeistopuolue EPP:n kärkiehdokkuudesta. Ehdokas valitaan marraskuussa Helsingissä pidettävässä EPP:n kongressissa. Pyöräilyosuus on ensi keväänä järjestettävät EU-vaalit, ja juoksuosuus EU-komission puheenjohtajan nimittäminen uudelle viisivuotiskaudelle yhdessä jäsenmaiden ja europarlamentin kanssa.
Nyt Stubb keskittyy täysillä viiden viikon kärkiehdokaskampanjaansa. Hän on palkattomalla vapaalla työstään ja kiertää ympäri Eurooppaa.
Stubbin kilpailija on saksalainen europarlamentaarikko, EPP:n europarlamenttiryhmän puheenjohtaja Manfred Weber. Weber painottaa kampanjassaan yhteistyötä ja kuvailee itseään hillitysti “baijerilaiseksi ja eurooppalaiseksi”. Stubbin iskulause on puolestaan “Next Generation Europe”. Hän haluaa olla ensimmäinen uuden sukupolven johtaja EU-instituutioissa. Nyt jokaisen johdossa istuu yli kuusikymppinen mies.
Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt, että Weber on itse asiassa Stubbia neljä vuotta nuorempi.
Määrätietoinen ja johdonmukainen. Nuo sanat toistuvat ihmisten luonnehdinnoissa. Samoin se, että Stubb perehtyy ja lukee paljon.
– Hän osaa yhdistää tiukan taloudellisen ja poliittisen analyysin erinomaisiin viestintätaitoihin. Enkä tarkoita vain kielitaitoa. Monella on hallussaan vain jompikumpi, eräs EU-päättäjä sanoo.
Viestit siis menevät perille, tykkäsi niiden sisällöstä tai ei. Mutta yhdessä asiassa Stubb on huono: teeskentelyssä. Jos hänellä on epämukava olo tai hän ei ole motivoitunut, sen aistii kauas. Nyt niistä ei ole merkkiäkään. Ratkaisu lähteä kärkiehdokaskisaan oli Stubbin mukaan pitkän harkinnan tulos.
– Halusin nousta barrikadeille puolustamaan eurooppalaista elämäntapaa. Arvojamme, järjestelemäämme ja lakejamme. Ne eivät ole täydellisiä eivätkä tule olemaan, mutta ne ovat puolustamisen arvoisia, perustelee Stubb.
Stubb muistuttaa, että EU on jatkuvaa kriisien hallintaa. Ensin on kriisi, sitten kaaos ja lopulta löydetään vaikeuksien kautta viime hetkillä epätäydellinen ratkaisu. Niin EU kehittyy.
Mutta nyt tilanne on toinen. EU:n perusarvoja eli oikeusvaltiota, vapautta, tasa-arvoa ja jopa ihmisarvoa vastaan hyökätään sekä Euroopan ulkopuolelta että unionin ja jopa EPP-puolueen sisältä. Stubb muistuttaa, että Euroopan menestystarinan takana on liberaali demokratia, sosiaalinen markkinatalous ja reilu globalisaatio.
– Jos menetämme tämän pohjan, meillä ei jää mitään. Emme saa Eurooppa eteenpäin.
Euroopassa on ollut vallalla viimeisen sadan vuoden aikana fasismi, kommunismi ja liberaali demokratia. Stubb haluaa tehdä parhaansa, ettei vuotta 2016 tulla muistamaan hetkenä, jolloin demokraattinen järjestelmä sai kuoliniskun Brexitin ja Donald Trumpin kädestä. Ettemme hautaa kansainvälistä kauppajärjestelmää, yhteistyötä ja vapautta.
– Menen tarvittaessa vaikka Trumpin kanssa golfaamaan. Mutta kävellen, en autolla. Joku raja pitää olla, Stubb hymähtää, mutta vakavoituu saman tien.
Populistit ja vastarintaliikkeet on otettava Stubbin mukaan tosissaan. Näiden ryhmien kannatus kumpuaa ihmisten peloista. Kun ihminen pelkää, hän kääntää selkänsä perinteisille päättäjille. Ihminen haluaa vastauksia ja helppoja ratkaisuja. Silloin populistien menestys on taattu. Yhdessä asiassa Stubb on EU-vastustajien kanssa samaa mieltä. EU ei pysty nykyisellään vastaamaan ihmisten ykköshuoliin.
– Meidän on otettava käsittelyyn juurisyyt, mihin populistien kannatus perustuu. Ihmisten pelot ovat oikeutettuja. Niitä on kuunneltava ja niihin on vastattava.
Yksi esimerkki on epätasa-arvoisuuden ja tuloerojen kasvu. Se tuottaa mieliä myrkyttävän epäoikeudenmukaisuuden tunteen.
Stubb muistelee yhtä BBC:n tilaisuutta Brexit-äänestyksen jälkeen. Hänen vieressään istunut EU-puolustaja ihmetteli, miten on mahdollista, että britit äänestivät itsensä eroon EU:sta, vaikka Britannian bruttokansantuote on kasvanut koko jäsenyyden ajan. Silloin yleisöstä kuului: “Ehkä sun bkt, mutta ei mun”.
Maahanmuuton osalta on puolestaan löydettävä yhteinen pragmaattinen ratkaisu, jossa on sydämen lisäksi mukana tervettä järkeä ja kylmää pohdintaa, Stubb sanoo.
Hänen ratkaisuehdotuksessaan on – luonnollisesti – kolme pointtia. Ensinnäkin turvapaikanhakijoille on perustettava keskuksia EU:n ulkopuolelle, mieluiten sellaisiin paikkoihin, että ihmisten ei tarvitse ylittää Välimerta. EU:n pitää rahoittaa keskusten toiminta, ja ne toimisivat yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestön kanssa. Toiseksi rajaturvallisuusjoukko Frontexin vahvuutta tulee kasvattaa 10 000 henkeen. Kolmanneksi humanitaarisista syistä turvapaikkaa hakeville pitää perustaa jäsenmaakohtaiset kiintiöt.
Toinen vähintään yhtä iso haaste on digitalisaatio. Tekoäly ja robotit tarkoittavat työn, median, politiikan, tieteen ja koko ihmiskunnan vallankumousta. Siihen liittyy ihmisten uudelleenkouluttamisen kaltaisia konkreettisia kysymyksiä, mutta myös paljon tekoälyn ja dna-manipulaation tuomia eettisiä ongelmia. Näiden ratkaisussa jos missä tarvitaan johtajuutta. Jos EU-tasolla ei varauduta teknologian tuomiin muutoksiin, Trump ja Brexit ovat Stubbin mukaan vain alkusoittoa.
– Ensimmäinen teollinen vallankumous loi marxismin. Pelkään, mitä neljäs teollinen vallankumous tuo, jos emme tee mitään. Mitään nopeita, helppoja ratkaisuja on kuitenkin turha etsiä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1541412741264{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”tour-de-alex-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Stubb on aina jakanut mielipiteitä. Mutta lähes kaikilla on hänestä sanottavaa. Stubbia luonnehditaan liian liberaaliksi kosmopoliitiksi ja elitismin ilmentymäksi. Etelä- ja Itä-Euroopassa eniten kritiikkiä herättää Stubbin talouspolitiikka, hän on “säälimätön kuriruoskan heiluttaja”. Eräs virkamies huomauttaa, että Stubb on ollut kampanjan ajan hiljaa urheiluharrastuksestaan. Se on viisasta, sillä “päätöksen tekevät EPP:ssä ylipainoiset keski-iän ylittäneet miehet, jotka eivät halua nähdä sikspäkkejä”.
Moni suhtautuu kandidaattiin avoimen uteliaasti. Voisiko olla mahdollista, että pienestä Suomesta ponnistaa Euroopan tärkein päättäjä? Eräs nuori EU-toimittaja sanoo ihmetelleensä, kuinka Suomesta tulee yhtäkkiä ehdokas, joka ei lainkaan vastaa stereotyyppistä suomalaista.
Stubbin urallaan kärsimien tappioiden uskotaan vahvistavan hänen asemiaan ja luovan uskottavuutta. Ennen kaikkea ne herättävät sympatiaa. Harva meistä on menestyksestä toiseen kirmaavan voittajan puolella.
Sen sijaan Weberin kohdalla vastassa on usein hiljaisuus. “No, hän tulee Saksasta ja Saksa on iso EPP-maa”, kiteyttää eräs EU-lähde. Weberillä on numerot takanaan. Saksalla on EPP:n kongressissa 86 ääntä 758:sta, Suomella vain 16. Toisaalta jokainen kokousedustaja tekee oman päätöksensä.
– Weberillä on vain Merkelin “muka-tuki” takanaan, mitään lupauksia ei ole tehty. Siksi myös saksalaiset äänestävät miten haluavat, vahvistaa eräs saksalainen EU-virkamies.
Lisäksi Saksan ylivalta EU-instituutioissa ärsyttää yhä enemmän muita jäsenmaita. Europarlamentissa maalla on eniten meppejä ja saksalainen johtaa sekä EPP:tä että sosialistien, vasemmiston ja vihreiden ryhmiä.
Saksalaisen Martin Selmayrin nimitysskandaali EU-komission pääsihteeriksi kylvää sekin epäluottamusta Weberiä kohtaan. Esimerkiksi ranskalaisille suomalainen kandidaatti on yksinkertaisesti “plus sage” – turvallisempi valinta.
Stubbia kuvaillaan “ulkopuoliseksi” ja “haastajaksi”, vaikka todellisuudessa hän on kaikkea muuta. Kilpakumppaniin verrattuna kokemus on toiselta planeetalta. Aiemmin EPP:n kärkiehdokkailta on edellytetty ministerikokemusta. Sellaista ei Weberiltä löydy. Stubb on sen sijaan entinen pääministeri, Eurooppa-ministeri, ulkoministeri ja talousministeri, joka on lisäksi työskennellyt kaikissa kolmessa EU-instituutiossa meppinä, virkamiehenä ja poliitikkona.
– Jos ei ole ollut pääministerinä ja kokenut sitä painetta, on todella vaikea pärjätä komission puheenjohtajana.
Stubb sanoo, että pelon ja vihan lietsominen on helppoa. Aina pääsee otsikoihin, kun kertoo, kuinka huonosti meillä menee. Mutta sisimmässään jokainen tietää, että ihmiskunta liikkuu parempaan suuntaan.
– Ihmisluonne tykkää enemmän tarinoista kuin faktoista. Siksi se kieli, mitä päättäjät ja vaikutusvaltaiset ihmiset käyttävät, on kaikki kaikessa. Jos he kylvävät puheillaan pelkoa, ilmapiiri on kohta sitä täynnä.
Stubb muistuttaa, että yksilötasolla kaikkien elämä ei tietenkään ole parantunut.
– Tarvitsemme päättäjiä kertomaan toivon tarinaa. Enemmän kuin koskaan. Ja järkeviä päätöksiä, joilla ihmisten pelkoihin vastataan. Nyt on Euroopan aika ottaa johtajuus ja se lähtee EU-komissiosta.
Kävi kisassa miten tahansa, Stubb on vahvoilla. Jos ei EU-komission johtoon, niin johonkin muista ensi vuonna avautuvista viidestä EU:n huippuvirasta. Stubbilla on tässä kisassa vain voitettavaa. Itse hän toivoo, että ihmiset tekevät Helsingissä päätöksensä sen perusteella, jakavatko he kandidaatin arvot ja kuka on heidän mielestään paras viemään Eurooppaa eteenpäin.
– Yritän täysillä ja kuka tietää. Olen onnistunut aiemminkin.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]