Vologdan, Samaran ja Kurskin alueiden johtajat ovat herättäneet huomiota eksentrisillä politiikoillaan, omituisella käytöksellään ja mediataitoisella taipumuksellaan riidellä.
Vladimir Putinin hallinto on ponnistellut vuosikausia korvatakseen poliittisesti aktiiviset kuvernöörit Kremlille kuuliaisilla matalan profiilin byrokraateilla. Nyt useiden alueiden johtoon on yllättäen noussut karismaattisia, omalaatuisella käytöksellään erottuvia ja julkisuutta tavoittelevia hahmoja.
Keskivertokuvernööreistä erottuvat venäläistoimittaja Vladislav Gorinin mukaan https://carnegieendowment.org/russia-eurasia/politika/2025/10/russia-popular-governors erityisesti Vologdan alueen johtoon vuonna 2023 nostettu Georgij Filimonov sekä tehtäviinsä vuonna 2024 nimitetyt Samaran alueen Vjatšeslav Fedorištšev ja Kurskin alueen Aleksandr Hinštein.
Kaikki kolme paistattelevat median valokeilassa selvästi tavanomaista enemmän ja heidän käyttäytymisensä on muihin kuvernööreihin nähden hyvinkin räiskähtelevää. Heidän arvioidaan edustavan aluejohtajien uutta populistista ryhmää, joka toimii Kremlin täydellä valtuutuksella.
Kolmikon kenties värikkäin hahmo Filimonov on esiintynyt julkisuudessa sekä perinteisessä venäläisessä talonpoikaispaidassa että neuvostodiktaattori Josif Stalinin suosimassa tunikatyyppisessä puserossa. Hänen toimistonsa on täynnä ikoneja, ja seinällä olevan Putinin kuvan rinnalle on ripustettu kolme Stalinin muotokuvaa sekä Neuvostoliiton salaisen poliisin päälliköiden Felix Dzeržinskin ja Lavrenti Berijan kuvat.
Filimonovin kiistanalaisimpia toimia alueella ovat olleet osittainen alkoholin myyntikielto arki-iltapäivisin ja aborttien rajoittaminen. Samaran alueen Fedorištšev on profiloitunut avoimilla hyökkäyksillään venäläisen jalkapallon korruptiota ja pornografiseksi luonnehtimaansa pop-musiikkia vastaan. Hinštein puolestaan julistaa, että Kurskin alueen pahoin vaurioituneiden raja-alueiden asukkaiden ei pidä odottaa valtion korvaavan heidän kärsimiään taloudellisia menetyksiä, Gorin kertoo Carnegie Endowment -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Kaikki kolme kuvernööriä ovat hänen mukaansa selvästi konfliktihakuisia ja suorastaan nauttivat riitelystä niin yksittäisiä kansalaisia kuin virkamiehiä ja yrityksiä vastaan. Filimonov on jopa haastanut suuren terästeollisuusyhtiö Severstalin pääjohtajan fyysiseen tappeluun, koska tämä ei ole hänen mukaansa ”älyllisesti kykenevä avoimeen ja rehelliseen vuoropuheluun”.
Miksi Kreml on nimittänyt tällaisia kuvernöörejä ja sallii heidän käyttäytyä näin valtavirrasta poikkeavalla tavalla? Osittain on Gorinin mielestä kyse vain tavasta kosiskella Vladimir Putinin huomiota. Filimonov, Fedorištšev ja Hinštein ovat kuitenkin myös Kremlin poliittinen kokeilu, jolla on kaksi tavoitetta.
Yhtäältä tavoitellaan hänen mukaansa yrityksestä sopeutua nykyajan mediaympäristöön ja ”kalastella klikkauksia”.
– Tämä on tietenkin tämä puhtaasti kosmeettinen muutos: uudessa mallissa, kuten vanhassakaan, ei ole aitoa yhteiskunnallista vuoropuhelua, vaan pelkkään poliittista dominointia, Gorin sanoo.
Uudentyyppiset kuvernöörit auttavat kuitenkin myös heikentämään aluejohtajien yleistä uskottavuutta, mikä sopii hyvin Putinille. Kremlissä tiedostetaan, että kuvernöörin virka on Venäjällä ainoa presidentin virkaan verrattava poliittinen asema, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Siksi on Putinin näkökulmasta hyödyllistä rapauttaa venäläisten kunnioitusta alueidensa kuvernöörejä kohtaan.
– Tämä on tietenkin vain uusi muunnelma Putinin koko valtakautensa ajan hyödyntämästä venäläisestä perinteestä, jossa ”tsaari on hyvä ja pajarit pahoja”. Kuvernööri, joka haluaa puhua vain Stalinista ja sivuuttaa kaiken muun, on lopulta paljon parempi kuin kuvernööri, joka oikeasti pystyy rakentamaan vahvan yhteyden kansalaisiin, Gorin toteaa.
