Kun Venäjän talouden raportoidaan kasvavan, poliittiset vastustajat ovat kuolleet tai viruvat vankilassa ja syvenevä yhteistyö Pohjois-Korean kanssa luo edellytyksiä Ukrainan vastaisen hyökkäyssodan jatkamiselle, Vladimir Putinin asema saattaa vaikuttaa hyvinkin vahvalta.
Carnegie-ajatushautomossa työskentelevän venäläistutkija Maksim Samorukovin mukaan kyse on kuitenkin illuusiosta. Tosiasiassa Putinin hallinto on hänen mukaansa erittäin altis kohtalokkaille virheille ja kyvyttömyydelle sopeutua muuttuviin tilanteisiin.
– Venäjän hallinnon luonne tekee siitä haavoittuvan, koska se on täysin riippuvainen yhden henkilön päätöksistä. Vallan keskittyminen on vahvistunut entisestään Ukrainan sodan myötä. Kohdatessaan minkä tahansa uuden ongelman hallinto reagoi vain itsevaltiaan näkökulman ja henkilökohtaisten ennakkoluulojen pohjalta, Samorukov sanoo ranskalaislehti l’Expressille antamassaan haastattelussa.
Tällaisessa järjestelmässä on hänen mukaansa käytännössä mahdotonta välttyä virheiltä.
– Tätä vain kärjistää se, että Vladimir Putin vanhenee ja on yhä etääntyneempi todellisuudesta. Hänen pakkomielteensä Ukrainasta ajaa hänet sivuuttamaan kaikki muut asiat, Samorukov toteaa.
Vainoharhainen maailmankuva
Islamistinen terrorismi Venäjällä juontaa Samorukovin mukaan juurensa 1990-luvulla käytyyn Tšetšenian sotaan, ja maan turvallisuuspalveluilla on siitä runsaasti kokemusta.
– Kukaan ei kuitenkaan uskalla muistuttaa Putinia tästä todellisuudesta, koska hänellä on Ukraina-pakkomielteensä ja koska hän uskoo, että Venäjän päävihollinen on länsi. Islamistisen terrorismin torjunnasta kertynyttä asiantuntemusta ei enää arvosteta. Turvallisuuskoneistossa ei saa ylennyksiä eikä mitaleita, jos keskittyy uskonnollisiin ääriryhmiin, Samorukov sanoo.
Moskovan lähistöllä maaliskuussa tapahtuneen terrori-iskun jälkeen Putin kiiruhti julistamaan, että islamistien hyökkäys Venäjää vastaan on mahdoton, koska muslimimaailma tukee Venäjän sotaa länttä vastaan. Hän yritti myös yhdistää terrori-iskut Ukrainaan, Natoon ja Yhdysvaltain presidentin poikaan Hunter Bideniin, Samorukov toteaa.
Putinin henkilökohtainen vakaumus ruokkii hänen mukaansa vainoharhaista maailmankuvaa ja ajaa turvallisuuspalveluita selvittämään iskujen keksittyjä yhteyksiä länteen. Samaan aikaan islamistisen terrorismin uhka jää edelleen liian vähälle huomiolle Rostovin alueella ja Dagestanissa tapahtuneista uusista iskuista huolimatta.
– Ongelmaa vähätellään, koska se ei sovi Putinin tarinaan Venäjän ja lännen välisestä eksistentiaalisesta sodasta. Voimme nähdä, kuinka todellisuutta vääristellään yhden miehen näkemysten mukaiseksi. Tämä voi päättyä Venäjän kannalta vain huonosti, Samorukov arvioi.
Järjestelmä epäonnistuu väistämättä
Vaikka Venäjän sisäisen opposition toimintaedellytykset on viimeistään Ukrainan vastaisen ”sotilaallisen erikoisoperaation” alettua lähes totaalisesti tukahdutettu, Putinin hallinto saattaa Samorukovin mukaan romahtaa paljon nopeammin kuin yleisesti uskotaan.
– Se on aivan arvaamatonta. Järjestelmä on heikentynyt niin paljon, että ongelma, joka muissa olosuhteissa ei olisi ollut kohtalokas, voi nyt osoittautua kohtalokkaaksi. Muistakaa Neuvostoliiton hajoaminen. Silloin asiantuntijat eivät ennakoineet järjestelmän romahtamista, koska ei ollut mitään pitkän aikavälin trendiä, joka olisi tehnyt siitä väistämättömän. Oppositio ei myöskään ollut tarpeeksi vahva kukistaakseen kommunistihallinnon. Se kuitenkin romahti sisältä päin, koska se oli rappeutunut siihen pisteeseen, että se ei enää kyennyt käsittelemään uusia ongelmia, Samorukov sanoo.
– Järjestelmä, jossa kaikki pyörii yhden johtajan ympärillä, epäonnistuu väistämättä. Jossain vaiheessa jokin ongelma muodostuu kohtalokkaaksi. Se voi nousta taloudesta, kasvavasta vastakkainasettelusta lännen kanssa, islamistisesta ääriliikkeestä tai täysin ennalta arvaamattomasta tekijästä, kuten Prigožin-kapinan yhteydessä vuosi sitten nähtiin. Hallinnon heikkoutta osoitti se, että turvallisuuskoneisto ei ryhtynyt minkäänlaiseen vastarintaan Wagner-palkkasotilaiden edetessä kohti Moskovaa, Samorukov toteaa.
– Nyt pienikin tapahtuma – olipa se sitten takaisku Ukrainassa tai valtakamppailu eliitin sisällä – voi laukaista poliittisen lumivyöryn, jota kiihdyttävät Putinin toimettomuus tai hänen harhakuvitelmiinsa sekä henkilökohtaisiin pakkomielteisiinsä perustuvat ratkaisut. Se, miten Kreml niitä käsittelee, pitää hallinnon jatkuvasti romahduksen partaalla.
