Niin Ukraina kuin Venäjäkin ovat valaneet talven aikana perustaa kevään hyökkäysoperaatioille. Niiden muoto ja mittakaava alkaa eturivin sotilasasiantuntija Michael Kofmanin mukaan nyt selvitä.
Center for Naval Analyses -tutkimuslaitoksen Venäjä-ohjelman johtaja Kofman uskoo, että Venäjän odotettu ”suurhyökkäys” ei todennäköisesti ole niin mittava kuin monesti on arvioitu. Hän uskoo Moskovan tavoitteiden rajoittuvan lähinnä Itä-Ukrainan niin kutsuttuun Donbasin alueeseen.
Kofman analysoi rintaman tilannetta ja ennustaa tulevaa Twitterissä julkaisemassaan pitkässä arviossa.
Hän laskee Venäjän tuplanneen joukkonsa Ukrainassa lokakuun jälkeen. Vetäytyminen Hersonista on samalla lyhentänyt huomattavasti puolustettavaa rintamalinjaa.
Ukrainalaisten mukaan Venäjä on tuonut sotaan jo 320000 sotilasta. Michael Kofman pitää lukua korkeana. Asiantuntija arvioi venäläisten kokonaisvahvuuden Ukrainassa olevan nyt yli 250000 sotilaan luokkaa. Kofman huomauttaa, että Venäjällä on lisäksi arviolta peräti noin 150000 mobilisoitua reserviläistä. Näiden yksiköiden kyvyt ja varusteet ovat kuitenkin kyseenalaisia.
– Venäläisten puolustuslinjojen vahvuutta ei ole vielä testattu toden teolla. Venäjällä on nyt määrällisesti paljon miehiä ja kalustoa otetaan varastosta, mutta joukkojen laatu vaikuttaa verrattain matalalta. Tämä rajoittaa hyökkäyskykyä ja rajaa joukkojen käytön mahdollisuuksia, Michael Kofman kirjoittaa.
– Lyhyesti sanottuna mobilisoidut yksiköt eivät kokonaisuudessaan näytä aivan niin kehnoilta kuin anekdoottien perusteella voisi uskoa ja venäläiset kykenevät todennäköisesti tiukkaan puolustustaisteluun. He ovat kuitenkin vähemmän todennäköisesti kyvykkäitä hyökkäysoperaatioihin ja [mobilisoidut] ovat heikkoja täydennyksiä menetettyjen ammattisotilaiden tilalle, hän jatkaa.
Kofmanin mukaan venäläiset käyttävät yhä laskuvarjojoukkoja ja merijalkaväkeä rintaman avainkohdissa reserveinä, jotka lähetetään suorittamaan vastahyökkäyksiä ja muita tärkeitä operaatioita. Näiden joukkojen tappiot ovat olleet suuria.
Venäjän pääkohde
Bahmutin tunnetusti verisestä kamppailusta on tullut Michael Kofmanin mukaan molemmille puolille hankala. Taisteluun on upotettu niin paljon resursseja ja miehiä, että luopuminen on vaikeaa. Asiantuntija ei kuitenkaan yllättyisi, jos ukrainalaiset vetäytyisivät.
Kofman arvioi, ettei Venäjä kuitenkaan saavuttaisi tässäkään tilanteessa juuri mitään. Ukraina on hänen mukaansa käyttänyt Bahmutin puolustuksessa paljon aluepuolustusjoukkoja ja ulkomaalaisia vapaaehtoisia ja säästellyt asevoimien vakituisia yksiköitä. Slovjanskin ja Kramatorskin liepeillä on lisäksi vahvat puolustukset.
– Venäjällä ei ole Izjumin ja Lymanin menetysten jälkeen tukevaa hyökkäyssuuntaa pohjoisesta Donetskiin. Joukot eivät myöskään ole onnistuneet saavuttamaan läpimurtoja Donetskin eteläpuolella. Siksi Bahmutin valtaaminen tarjoaisi minusta Venäjälle tilaisuuksia, joita se ei pysty hyödyntämään.
Michael Kofmanin mukaan taistelu Kreminnasta on tärkeämpi kuin paljon mediahuomiota saanut Bahmut. Ukrainan läpimurto Kreminnan ja Svatoven suunnalla uhkaisi Venäjän huollon keskusta Starobilskissa.
Kofman arvioi Moskovan pääkohteen olevan yhä Donbasin alue.
– Suhtaudun skeptisesti väitteisiin siitä, että Venäjän joukot aikovat yrittää paljon tätä laajempaa hyökkäystä, johon kuuluisivat Harkova, Sumy, Kiova ja niin edelleen.
Asiantuntija odottaakin Venäjän joukkojen pyrkivän Kreminnasta Lymaniin ja iskevän mahdollisesti myös kohti Kupjanskia. Taistelun Vuhledarista Kofman katsoo jo käytännössä alkaneen.
Ukraina ei aio odottaa
Michael Kofmanin mukaan on epäselvää, kuinka suuri Venäjän hyökkäyksestä tulee. Hän kuitenkin uskoo sen olevan odotettua pienimuotoisempi. Kofman arvioi, että Venäjä tulee tuskin tarvitsemaan uutta varsinaista liikekannallepanoa vaan voi jatkaa niin sanottua ”hiljaista mobilisaatioita” nykytahtiin.
– Ukrainan olisi hyvä ottaa Venäjän hyökkäys vastaan ja kaapata aloite myöhemmin keväällä, kun Venäjä on kuluttanut hyökkäyskykynsä. Ampumatarvikkeiden sekä parempien joukkojensa ja kalustonsa kuluttaminen voisi heikentää Venäjän puolustuksia.
Kiova ei kuitekaan Kofmanin mielestä todennäköisesti usko ajan olevan puolellaan. Hänen mukaansa ukrainalaiset ovat tavanneet toimia mahdollisimman nopeasti ja halunneet välttää kuvaa tasatilanteeseen jämähtäneestä rintamasta. Niin käynee nytkin.
Uutta länsimaista kalustoa ei välttämättä saada maahan tarpeeksi nopeasti, jotta siitä ehtisi olla suoraan apua Ukrainan hyökkäykselle. Kofmanin mukaan tieto toimituksista auttaa kuitenkin välillisesti, koska hyökkäyksissä koetut tappiot saadaan siis paikattua, eivätkä ne heikennä Ukrainaa.
Michael Kofman katsoo edun olevan tänä vuonna Ukrainalla kiitos sen länsitukijoiden suurien talouksien ja vahvan puolustusteollisuuden.
– Tämä riippuu kuitenkin ulkopuolisesta materiaalituesta ja potentiaali ei viime kädessä ennusta lopputuloksia, hän varoittaa.
Kofmanin mukaan haasteena on nyt järjestää Ukrainalle tarpeeksi suhteellista etua Venäjään nähden rintaman nykytilanteessa.
A few thoughts on the current course of the war. Although winter has proven a transitional phase, with both sides focusing on force reconstitution and positional fighting. The outlines of the coming months & likely offensive operations are steadily becoming clearer. Thread. 1/
— Michael Kofman (@KofmanMichael) February 6, 2023
When mobilization was launched I was wary of the uncertainty it introduced, and its potential to significantly extend the war. At the time, a reasonable timeline to assess what RU could make of mobilized personnel was 3-4 months. 4/ https://t.co/DLiBnnWdaq
— Michael Kofman (@KofmanMichael) February 6, 2023
The UA official figure on RU forces (320k) strikes me as a bit high, but 250k+ is probably fair. RU may have another 150,000 mobilized personnel still in Russia, not deployed. However, readiness level and quality of these units remains unclear. 6/ https://t.co/LV95vBDa2M
— Michael Kofman (@KofmanMichael) February 6, 2023
Since June I've been skeptical that RU could make break through to Slovyansk/Kramatorsk. They're still at Bakhmut 7 months later. That said, UA has ceded much of the initiative since October in Donetsk, and recently Luhansk. 13/ https://t.co/CBnQghHVPl
— Michael Kofman (@KofmanMichael) February 6, 2023
Hence the battle for Kreminna is arguably more significant than Bakhmut. That said there’s been a fair amount of reorganization in RU logistics, and adaptation. I think the conversation on RU logistical problems in general suffers from too much anecdotalism & received wisdom. 15/
— Michael Kofman (@KofmanMichael) February 6, 2023
With respect to Belarus, a repeat assault on Kyiv makes little sense. An operation to sever supply lines in the west, or to seize the nuclear powerplant by Rivne, may be more feasible, but this would require a much larger force than what RU currently has deployed in Belarus. 19/
— Michael Kofman (@KofmanMichael) February 6, 2023
But, I suspect Kyiv does not believe that time is on Ukraine's side. Wary of Russian entrenchment and seeking to avoid the perception of a stalemate, UA is likely to move sooner than later. That's been the trend thus far. 22/
— Michael Kofman (@KofmanMichael) February 6, 2023
The challenge is providing Ukraine with sufficient relative advantage to enable offensive operations under changed conditions in 2023. Unlikely to be solved by any single capability, but through a combination of means, organizational adaptations, and changes in force employment.
— Michael Kofman (@KofmanMichael) February 6, 2023
