Itämeren rantavaltiot ovat opetelleet toimimaan Venäjän vaikuttamisen kohteena, kirjoittaa ulkoministeri Elina Valtonen (kok) Centrum Balticumin Pullopostia -uutiskirjeessä.
– Venäjän varjolaivaston suitsiminen on tärkeää paitsi siksi, että se välillisesti vaikeuttaa Venäjän sodankäyntiä Ukrainassa, myös arktisen alueen vakauden ja ympäristön näkökulmasta. Merkittävä askel tähän suuntaan on satamapalvelukielto (full maritime services ban), jolla voidaan suoraan puuttua varjolaivaston kuljetus-, vakuutus- ja korjaustoimiin, Valtonen kirjoittaa.
Satamapalvelukielto sisältyy EU:n seuraavaan pakotepakettiin, jonka Euroopan komissio esitteli helmikuun alussa. Unkari ja Slovakia jarruttavat paketin hyväksymistä.
Viimeksi vain vähän aiemmin maaliskuussa Pullopostia-uutiskirjeessä viisi suomalaista merikapteenia varoitti yhteisessä kirjoituksessaan, että jos varjolaivaston nykyisen kaltainen toiminta sallitaan, tilanne voi muuttua ympäristökatastrofiksi milloin tahansa.
Ulkoministeri Valtonen kirjoittaa, että kokemuksista Itämerellä voi olla hyötyä muuallakin.
– Kokemus Itämereltä voi hyödyttää varautumista autoritääristen valtioiden hybridiuhkiin muualla. Hybridivaikuttamisen odotetaan kiihtyvän myös arktisella alueella, kun Venäjä ja Kiina pyrkivät hyödyntämään uusia kulkuväyliä ja haavoittuvuuksia.
Valtonen muistelee, miten vielä ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainassa vuonna 2022 saattoi joskus kuulla tulkinnan tai toiveen, että arktinen alue onnistuttaisiin pitämään kiristyvien kansainvälisten jännitteiden ulkopuolella.
– Samalla on syytä muistaa pitää asiat mittasuhteissa: pitkällä aikavälillä arktiseen alueeseen kiinnittyy merkittävästi entistä enemmän huomiota, mutta juuri nyt läntisellä arktisella ei tapahdu mitään sellaista, joka haastaisi transatlanttista turvallisuutta.
Itämeri ja Pohjoinen jäämeri ovat maantieteellisesti yhtä, mutta Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kytkös Itämeren ja arktisen alueen välillä on edelleen vahvistunut: nyt kaikki Itämeren alueen valtiot samoin kuin kaikki kahdeksan arktista valtiota, paitsi Venäjä, ovat puolustusliitto Naton jäseniä.
Arktista aluetta on vaikeaa käsitellä käsittelemättä myös Grönlannin kysymystä. Yhdysvallat on useaan otteeseen ilmoittanut että haluaa Tanskalle kuuluvan Grönlannin itselleen.
– On kuitenkin eri asia tunnistaa Grönlannin strateginen merkitys kuin tulkita tilanne välittömäksi kriisiksi. Liittolaisten kesken tarvitaan nyt ennen kaikkea malttia, selkeyttä ja luottamusta vahvistavaa vuoropuhelua. Pohjois-Euroopan, arktisen alueen ja Itämeren kokonaisuus on Naton puolustussuunnittelussa keskeinen painopiste, ja Suomella on siinä olennainen rooli, Valtonen kirjoittaa.
Kilpajuoksu arktiselle luonnonvarojen ja uusien merireittien perässä asettaa Suomen aiempaa tärkeämpään asemaan arktisena toimijana. Suomessa on pyrittävä hallitsemaan jännitteitä, mutta myös osattava tarttua kilpailun avaamiin mahdollisuuksiin.
– Olen todennut, että Suomella on EU:n arktisena jäsenenä johtorooli, ja haluamme säilyttää sen myös jatkossa, Valtonen kirjoittaa.
– Jäänmurtajista on tullut Suomen arktisen osaamisen symboli, mutta kykymme ulottuvat laajemmalle. Suomen arktiselle tiedolle ja taidolle on kasvava tarve.