Itämeren kerrotaan helmikuussa menettäneen 275 miljardia tonnia vettä. Itämeren pinta kävi joissakin mittauspisteissä, kuten Etelä-Ruotsin Landsort-Norrassa alimpana 140 vuoteen.
Vaikka Puolan tiedeakatemian Oseanologian instituutin tutkijan Tomasz Kijewskin mukaan tilanne on harvinainen, se on selitettävissä ilmastollisilla tekijöillä. Syynä ovat voimakkaiden idän puoleisten tuulten ja korkeapainevyöhykkeen yhdistelmä yhdessä merkittävien säärintamien puuttumisen kanssa.
– Pitkään jatkuneet voimakkaat idän puoleiset tuulet työnsivät vesimassoja Tanskan salmien kautta Pohjanmerelle johtaen vedenpinnan tason putoamiseen koko [Itämeren] altaassa, instituutti ilmoittaa.
Niin kauan kuin meteorologinen yhdistelmä jatkuu, vesi pysyy altaan lounaisosassa ja paikallisesti vedenpinta laskee. Kijewskin mukaan tilanne liittyy polaaripyörteen hajoamiseen – ilmakehän yläosissa kiertävän ilman, joka pitää arktisen alueen kylmänä.
– Kylmä ilmamassa alkaa purkautua aiheuttaen virtauksia ilmakehässä. Kutsumme sitä vitsaillen jääkaapin avaamisilmiöksi, koska kun avaa jääkaapin oven, kylmä ilma purkautuu ulos, jolloin meistä tuntuu viileämmältä, hän sanoi.
Itämeren tutkimuslaitos (IOW) Saksan Warnemündessä seuraa merenpinnan laskua hyvin tarkasti, koska harvinainen tilanne voi johtaa suureen suolaveden sisäänvirtaukseen Pohjanmereltä Itämerelle. Suolapulssiksi nimetty ilmiö voi muuttaa Itämeren keskisten syvänteiden olosuhteita merkittävästi.
Yli 140 vuoden mittausten aikana tähän talveen verrattavia vedenpinnan laskuja on havaittu vain viidesti. Viimeisin niistä tapahtui maaliskuussa 1980.
Jo 20 senttimetrin pudotusta eteläisellä Itämerellä keskiveden korkeuteen nähden pidetään hyvänä edellytyksenä suurelle suolapulssille. Nyt havaittu yli 67 senttimetrin pudotus on suolapulssille poikkeuksellisen suotuisa. IOW:n laskelmien mukaan suolapulssin toteutumistodennäköisyys on 80–90 prosenttia.
Tutkijat keskittyvätkin seuraamaan vedenkorkeuden lisäksi myös sään kehitystä tulevina viikkoina. Jotta suolapulssi voisi toteutua, itävirtausten täytyy päättyä ja korvautua jatkuvilla lännen puoleisilla virtauksilla, jotka työntäisivät suolaista ja hapekasta Pohjanmeren vettä Itämerelle. Tällä olisi suurta ekologista merkitystä Itämeren syvänteissä, joissa happikato saattaa jatkua jopa vuosikymmeniä. Saapuessaan suolapulssi elvyttää syvien vesien pohjaeläimistöä.
Suolapulssin toteutuminen tähän aikaan vuodesta olisi erityisen suotavaa, koska kylmä vesi absorboi merkittävästi enemmän happea kuin lämmin vesi. Suhteessa veden määrään tulossa olisi keskimääräistä enemmän happea.