Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on houkutellut maahan vierastaistelijoita useista Euroopan maista. Ukrainan sodasta saattaa muodostua yksi 2020-luvun merkittävimmistä vierastaistelijaliikkuvuuden kohteista. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi aiemmin tällä viikolla, että maahan on tulossa sotimaan jo 16 000 vapaaehtoista ulkomailta.
Kotimaiselle julkiselle keskustelulle Ukrainan konflikti tarpeellinen muistutus, että vierastaistelijailmiö on erillinen jihadismista – vaikkakin jälkimmäiseen kytkeytyvät vierastaistelijat ovat ollut 1980-luvulta lähtien yliedustettuna vierastaistelijoiden keskuudessa.
Suomessa ilmiötä onkin käsitelty aiemmin lähes yksinomaan Syyriassa ja Irakissa toimivien jihadistiryhmien, etenkin Isisin riveihin lähteneiden vierastaistelijoiden kontekstissa.
Ukraina on ollut myös merkittävä vierastaistelijoiden kohde vuosina 2014–2019. Tuolloin Ukrainaan arvioidaan matkustaneen noin 17 000 vierastaistelijaa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on käynnistänyt liikkuvuuden uudestaan. Monet määrällisesti merkittävän liikkuvuuden mahdollistavat elementit ovat jo läsnä. Ukrainaan on esimerkiksi verrattain vaivatonta ja halpaa matkustaa, etenkin Euroopasta. Sodasta on myös saatavilla paljon tietoa sosiaalisessa mediassa.
Monet Ukrainaan haluavista ovat potentiaalisia vierastaistelijoita, eli henkilöitä joilla ei ole siteitä Ukrainaan esimerkiksi kansalaisuuden tai syntyperän kautta. Valtaosa vaikuttaa kuitenkin olevan diasporataistelijoita, eli ukrainalaisia jotka palaavat kotimaahansa puolustamaan sitä Venäjän hyökkäystä vastaan.
Vierastaistelijoiden suhteen Ukrainan johto on toiminut aktiivisesti liikkuvuuden kiihdyttämiseksi, ja toivottanut etenkin sotilaskoulutusta tai taistelukokemusta omaavat tervetulleiksi. Maan suurlähetystöt ovat myös jakaneet tietoa ja ohjeita taistelijoiksi haluaville.
Suomestakin lähdetty
Alustavien arvioiden mukaan valtaosa Ukrainaan viime päivinä matkustaneista vierastaistelijoista on lähtenyt muista entisen Neuvostoliiton alueen maista. Myös hyökkäykseen Venäjän rinnalla osallistuvasta Valko-Venäjästä arvioidaan lähteneen kymmeniä vierastaistelijoita puolustamaan Ukrainaa.
Sota on herättänyt mielenkiintoa myös kauempana, ja konfliktialueelle pyrkineitä on uutisoitu olleen esimerkiksi Kanadassa, Yhdysvalloissa, sekä Japanissa. Monista länsi-Euroopan maista, mukaan lukien Suomesta, on jo matkustettu konfliktialueelle. Suomen viranomaiset ovat kuitenkin toistaiseksi olleet vaitonaisia ilmiöstä.
Keskeiset vierastaistelijaliikkuvuuksia aiheuttavat ja niitä kiihdyttävät tekijät kytkeytyvät ideologiaan, identiteettiin ja konfliktidynamiikkaan. Viime päivinä keskeisimmät vierastaistelijoita motivoivat tekijät vaikuttavat olleen Venäjän hyökkäyksen vastustaminen, Venäjän hyökkäyksen muodostama uhka itsenäisen Ukrainan olemassaololle, Ukrainan suhteellinen sotamenestys Venäjää huonosti varautuneita sotajoukkoja vastaan, sekä vahva yhteenkuuluvuuden tunne ukrainalaisten kanssa.
Konfliktin pitkittyessä on myös todennäköistä, että Venäjän sotajoukkojen Ukrainan siviiliväestöön kohdistama voima muodostuu merkittäväksi motiiviksi vierastaistelijoille.
Toisaalta, konflikti voi myös kehittyä suuntiin, joilla on merkittävä vierastaistelijaliikkuvuutta heikentävä vaikutus. Tällaisia ovat etenkin Ukrainan kokemat symboliset tai strategiset takaiskut, esimerkiksi mikäli Venäjä onnistuu surmaamaan tai ottamaan kiinni Ukrainan uhmakkaan vastarinnan jaloksi symboliksi ja kansallissankariksi nousseen presidentti Volodymyr Zelenskyin, tai mikäli se onnistuu valtaamaan Kiovan.
Mikäli vierastaistelijoiden kuolleisuus nousee korkeaksi, voi sekin osaltaan heikentää Ukrainan konfliktin vetovoimaa jatkossa.
Euroopan yhteinen asia
Vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt vasta päiviä, toistaiseksi olosuhteet määrällisesti merkittävän liikkuvuuden kehittymiselle vaikuttavat olevan otolliset. Konfliktin pitkittyessä Ukrainaan saattaa kohdistua yksi 2020-luvun merkittävimmistä vierastaistelijaliikkuvuuksista.
Antaako tämä aihetta huoleen? Tulisiko esimerkiksi Suomessa huolestua Ukrainaan pyrkivistä tai siellä jatkossa sotivista vierastaistelijoista?
Vuosien 2014–2019 osalta tällaista huolta oli. Maassa toimi äärioikeistolaisia tahoja, jotka vetivät taistelijoita puoleensa Euroopasta ja Suomesta. Konfliktialueelta palaavat, taistelukokemusta tai koulutusta saaneet ekstremistit ovat potentiaalinen uhka sisäiselle turvallisuudelle aatteesta riippumatta.
Suomesta lähti konfliktialueelle myös useita henkilöitä osallistumaan ja tukemaan Venäjän toimintaa itä-Ukrainassa. Osa heistä osallistui länsimaihin ja Suomeen kohdistuvaan hybridivaikuttamiseen. Myös tämä muodostaa omanlaisensa turvallisuusongelman ja uhkan.
Jatkossa aihetta huoleen on vähemmän, etenkin huomioiden vierastaistelijoiden sotimisen Ukrainan valtion alaisuudessa eikä esimerkiksi osana itsenäisesti toimivia aseellisia ja aatteeltaan ekstremistisiä ryhmiä. Liikkuvuuteen voi kuitenkin kytkeytyä riskejä, ja etenkin pitkäaikaiset heijastevaikutukset voivat olla arvaamattomia.
Konfliktiin osallistuu edelleen – joskin Ukrainan alaisuudessa – äärioikeistolaisia toimijoita, jotka pyrkivät houkuttelemaan riveihinsä ääriliikehdintään osallistuvia tai siitä kiinnostuneita. Ei ole poissuljettua, että tällaiset toimijat pyrkisivät radikalisoimaan konfliktialueelle matkanneita vierastaistelijoita.
Venäjän toimintaan ja hybridivaikuttamiseen itä-Ukrainassa yhä osallistuvat tai mahdollisesti jatkossa osallistuvat muodostavat jatkossakin omanlaisensa turvallisuuspoliittisen riskin. Suomessa lienee yhä henkilöitä, joita kiinnostaa tukea Venäjän hyökkäyssotaa tai hybridivaikuttamisesta konfliktialueelta käsin.
Turvallisuuspoliittisesti Ukrainan puolustus Venäjän aggressiota vastaan on kiistattomasti Euroopan yhteinen asia, ja vierastaistelijaliikkuvuus nivoutuu tässä osaksi laajempaa kokonaisuutta. Turvallisuusviranomaisten tulisi kuitenkin näiltä osin olla valppaana Ukrainaan kohdistuvan vierastaistelijaliikkuvuuden suhteen, etenkin mikäli se kiihtyy konfliktin pitkittyessä.
Kirjoittaja Juha Saarinen on jihadismiin erikoistunut tutkija ja jatko-opiskelija. Hän toimii vierailevana tutkijana Brysselissä sijaitsevassa Egmont Instituutissa.