Leipäjoinoja on pidetty pitkään hyvinvoinnin indikaattorina. Ilta-Sanomien haastattelema vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo sanoo, että yritti 2010-luvun alun väitöskirjassaan laajentaa kuvaa suomalaisesta köyhyydestä.
– Halusin haastaa tämän tavan, että suomalaista köyhyyttä kuvitetaan leipäjonoilla, Ohisalo sanoo.
Koronakriisi, kuten muutkin kriisit, tuntuvat kovimmin niiden elämässä, joilla oli haasteita jo ennen pandemiaa. Ohisalo kuvaa kriisin pitkäaikaisia sosiaalisia vaikutuksia käyttäen ilmiön kuvaamiseen termiä ”pitkät hännät”, jolla hän tarkoittaa 1990-luvun laman seurauksia ja vaikutuksia sen ajan lapsiin.
Ohisalon mukaan laman sosiaaliset vaikutukset näkyvät selvimmin vuonna 1987 syntyneiden joukossa esimerkiksi siinä, että ikäluokasta neljäsosa on tehnyt elämässään rikoksia tai rikkomuksia. Ohisalo pelkääkin, että myös koronakriisillä on ”pitkä häntä” eli pitkäaikaisia vaikutuksia.
– Keväällä tehtiin nopeita ja tiukkoja toimia. Ne olivat tiukkoja, jotta jäisivät lyhyiksi. Se merkitsi kuitenkin apua tarjoavien paikkojen, erityisesti matalan kynnyksen paikkojen, sulkemista, Ohisalo toteaa.
Ohisalo puhuu myös suomalaisesta köyhyydestä. Köyhyyttä mitataan eri tavoin, sitä on absoluuttista ja suhteellista. Ohisalo sanoo, että häpeä on osa köyhyyden kokemusta.
– Yksi asiaan liittyvä kysymys on häpeäaspekti. Halutaan näyttää, että selvitään ilman apua ja tukea, Ohisalo toteaa.
Ohisalo nostaa myös esiin sen seikan, että Suomessa kaikkiin koteihin ei tule lainkaan juoksevaa vettä.