[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”trump-biden-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Yhdysvaltain puoluekokoukset on pidetty, vaaliohjelmat julkistettu ja kumpikin presidenttiehdokas on selkiyttänyt sanomansa. Vuoden 2020 presidentinvaalitaistossa on alkanut viimeinen, kiihkeä vaihe. Vaalipäivään on aikaa alle kaksi kuukautta ja osassa maata ennakkoäänestys on jo käynnissä.
Asetelmat ovat ehtineet muuttua ja monimutkaistua jo monesti – ja muuttuvat yhä.
Ennen koronapandemiaa Donald Trumpin uudelleenvalinta näytti jotakuinkin varmalta. Hän aikoi kampanjoida ennen muuta Yhdysvaltain talouden pelastaneena, historiallista tulosta tehneenä miehenä.
Nuo suunnitelmat joutuivat roskakoriin sitä myöten, kun tartuntaluvut nousivat kuuteen miljoonaan, kuolinluvut ylittivät 180 000 ja työttömyys kohosi kolmesta miltei 15 prosenttiin.
Koronakriisi, siitä seurannut talouskriisi ja kuukaudesta toiseen jatkuvat rasisminvastaiset mielenosoitukset, mellakat, ryöstely ja tuhopoltot eivät silti ole parantaneet Trumpia haastavien demokraattien näkymiä lainkaan siinä määrin kuin he olettivat. Syyskuuhun mennessä kahden ensin mainitun kriisin kaari on jo taittunut ja vastareaktio mellakoihin on alkanut.
Vaalitaistosta onkin kehittynyt yksi tiukimmista ja tasaväkisimmistä pitkiin aikoihin. Haastaja, demokraattien Joe Biden ei ole kiitämässä odottamaansa ilmiselvään voittoon, mutta myöskään Trumpin näkymät eivät ole lainkaan niin lupaavat kuin istuvan presidentin yleensä tässä vaiheessa taistoa.
Bidenin etumatka valtakunnallisissa kyselyissä jatkuu, mutta vaa’ankieliosavaltioissa se on kaventunut yli kymmenestä prosenttiyksiköstä vain 2–3 prosenttiyksikköön (eli virhemarginaalin sisään). Se on nyt pienempi kuin oli Hillary Clintonin neljä vuotta sitten. Useissa vaa’ankieliosavaltioissa Trump on jopa ottanut hienoisen johdon, ja hänen toimintaansa tyytyväisten määrä on palannut pandemian alkua edeltäneelle tasolle.
Kävi lopulta miten tahansa, marraskuun kolmantena odottaa merkittävä käännekohta. Nyt ollaan ratkaisemassa Yhdysvaltain kehityssuunnasta pitkälle tulevaisuuteen kahden räikeästi erilaisen vision kesken. Kuten Joe Biden korostaa, käynnissä on ”taistelu Yhdysvaltain sielusta” – tai varapresidentti Mike Pencen sanoin siitä, ”säilyykö Amerikka Amerikkana”.
Joe Bidenin ja Donald Trumpin vaaliohjelmat poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ne on laadittu omien innostamiseksi äänestyspaikoille, ei jo kauan sitten Yhdysvalloista kadonneeseen poliittiseen keskustaan vetoamiseksi. Liikkuvia äänestäjiä on jäljellä hyvin vähän, joten vaalituloksen tulee ratkaisemaan puolueiden kyky mobilisoida omat ydinkannattajat.
Tutkimusten mukaan molemmissa puolueissa noin kahdeksan kymmenestä pitää nykyään sulana mahdottomuutena vastapuolueen ehdokkaan puolesta äänestämistä. Tästä niin sanotusta negatiivisesta puolueuskollisuudesta on tullut Yhdysvaltain vaalien olennainen määrittäjä sitä mukaan, kun demokraatit ovat 2000-luvulla kääntyneet yhä jyrkemmin vasemmalle ja republikaaneista on tullut entistäkin konservatiivisempia.
Sitten vuoden 2018 demokraateista on Gallupin tutkimusten mukaan kannattanut sosialismia peräti 57 prosenttia ja alle puolet hyväksyy nykyään kapitalistisen talousjärjestelmän. Republikaaneista yli 70 prosenttia profiloituu edelleenkin vapaan markkinatalouden tukijoiksi, mutta kaikista äänestäjistä peräti 40 prosenttia sanoo nyt haluavansa sosialistista järjestelmää.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1601547976967{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”trump-biden-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Tällaisten lukujen valossa ei yllättäne, että demokraatit tarjoavat radikaalimpaa muutosta kuin kertaakaan sitten vuoden 1972, jolloin puolueen otti hetkeksi haltuunsa silloinen uusvasemmisto. Demokraattien vaaliohjelman ydin on valtiollisen pakotuksen ja elinkeinoelämän sääntelyn lisäämisessä, veronkorotuksilla ja velalla kustannetuissa uusissa etuisuus- ja tukiohjelmissa ja tulonsiirroissa sekä etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen voimauttamisessa.
Joe Biden ei itse ole 47-vuotisen poliittisen uransa aikana kannattanut juuri mitään nyt hänen nimissään luvatusta, mutta myös hänen on täytynyt mukautua puolueensa aktiivijäsenistön käännökseen vasemmalle. Muuten ei hänen kaltaisestaan maltillisesta miehestä olisi voinut tulla puolueensa ehdokasta.
Demokraatit lupaavat seitsemän biljoonan dollarin lisäystä liittovaltion budjettiin. Nelisen biljoonaa tulisi yritysveroja korottamalla (Trumpin ajan 21 prosentin sijaan veroasteeksi tulisi 28 prosenttia) ja loput velanotolla. Rahalla kustannettaisiin uusi suuri infrastruktuurihanke, uudistuvan energian tuottamista, valtiollinen lastenhoitojärjestelmä ja terveysvakuutusohjelma, minimipalkan nosto ja noin 700 prosentin lisäys maahan otettujen pakolaisten määrään.
Lisäksi demokraatit lupaavat lopettaa Trumpin muurinrakennuksen etelärajalla, siirtää rahoja poliisilta sosiaalityöntekijöille, lopettaa poliisin käytön mellakoiden tukahduttamiseen ja lisätä ay-liikkeen etuoikeuksia. Heidän valtakaudellaan Yhdysvallat palaisi myös Pariisin ilmastosopimukseen ja tekisi koko maailmasta hiilineutraalin vuoteen 2050 mennessä.
Kaikkinainen etnisyyteen ja sukupuoliseen identiteettiin pohjaava, subjektiivisesti koettu syrjintä kiellettäisiin lailla. Kaikki kansalaiset pakotettaisiin kuitenkin kustantamaan abortteja, samoin uskonnolliset yhteisöt, ja Korkeimpaan oikeuteen nimitettäisiin vain abortin kannattajia.
Koko lupaussarja pohjaa käsitykseen valtiovallasta kaikkien hoivaajana, jonka kuuluu ohjata ihmisiä toimimaan omaksi parhaakseen ylhäältä määritellyllä tavalla.
Trump ja republikaanit sen sijaan luottavat edelleen yksilöiden, talouselämän ja uskonnonharjoittamisen vapauteen, ahkeraan työntekoon ja sillä menestymiseen sekä mahdollisimman heikkoon valtiovaltaan.
Trump lupaa suojella uskonnonvapautta yhtä energisesti kuin tähänkin asti. Ketään ei pakotettaisi kustantamaan abortteja. Korkeimpaan oikeuteen nimitettäisiin vain syntymättömien lasten oikeuksia kannattavia. Sanan- ja omantunnonvapautta ei rajoitettaisi – edes niiden ihmisten osalta, joista avioliitto voi olla vain yhden miehen ja yhden naisen välinen.
Trump lupaa myös täystyöllisyyttä – kymmenen miljoonaa uutta työpaikkaa kymmenessä kuukaudessa ja miljoona uutta pienyritystä. Keinot ovat samat kuin tähänkin asti: veroale, sääntelyn purku ja teollisuustyöpaikkoja kotimaahan palauttavat kauppasopimukset ja verohelpotukset.
Myös aseenkanto-oikeus säilyisi turvattuna Trumpin Amerikassa ja poliisi saisi lisää rahoitusta. Muurinrakennusta jatkettaisiin ja maahanmuuttopolitiikkaa tiukennettaisiin. Uusia etuisuusohjelmia ei tulisi.
Ulkopolitiikassa jatkuisi Yhdysvaltain omaa kansallista etua korostava Amerikka ensin -linja ja toimintatavoissa Trumpin jo totuttu epätavallinen, polarisoiva ja perinteisiä normeja haastava tyyli.
Biden sen sijaan palaisi ulkopolitiikassa perinteiseen diplomatiaan ja monenkeskiseen yhteistyöhön, ja tyylillisesti hän pyrkisi lieventämään vastakkainasetteluita ja parantamaan ilmapiiriä.
Kontrasti sekä tyylilajien että vaaliohjelmien ja niiden taustalla vaikuttavien maailmankuvien välillä ei voisi olla suurempi. Yhdysvallat valitsee kahdesta ääripäästä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1601547984254{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”trump-biden-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Vaikka vaaliohjelmat ovat omien innostamiseksi, nyky-Yhdysvaltain kaltaisessa negatiivisen puolueuskollisuuden maassa niitäkin merkittävämpää on uhkakuvien luonti vastapuolen mahdollisen voiton katastrofaalisista seurauksista.
Koska tämänkin vuoden vaaleissa käydään kulttuurisotaa kahden eri maailmankuvan kesken ja koska vaakalaudalla oleva koetaan jakolinjan kummallakin puolella luovuttamattomaksi, kaikki keinot ovat käytössä ja sallittuja. Pelistä on tullut kovaa ja likaista.
Demokraatit ovat politisoineet korona- ja talouskriisit sekä rasisminvastaiset mellakat. Jo kuukausien ajan he ovat yllyttäneet käyttämään kaikkia keinoja Valkoisessa talossa valtaa pitävän ”fasistin, diktaattorin, rasistin ja terroristin” kukistamiseksi. Koronan aiheuttamasta globaalista talouskriisistä puhutaan koko ajan Trumpin taloustaantumana.
Myös valtamedia on valjastettu vaalikampanjan osaksi tavalla, joka hakee vertaistaan. Suuret tv-kanavat CNN ja MSNBC kuuluvat avoimesti Bidenin tukijoukkoihin, ja niiltä kuulee vain Trump-vastaista sanomaa. Lisäksi ovat somejätit Facebook ja Twitter käyneet sensuroimaan Trumpia kannattavia ääniä.
Sikäli vyörytys on onnistunut, että äänestäjien selvä enemmistö luottaa enemmän Bideniin kuin Trumpiin sekä koronapandemian ratkaisemisen että rasismiin puuttumisen suhteen. Mutta tutkimukset kertovat myös, että talouden tervehtymisestä on tullut äänestäjien mielissä vaalien pääkysymys, koronakriisistä vasta toiseksi tärkein ja rasismista vasta neljänneksi. Talouden osalta Trump on yhä selvästi Bidenia luotetumpi.
Tämän ei pitäisi yllättää, sillä pandemian huipun jälkeen Trumpin on jo onnistunut alentaa työttömyysluvut miltei 15 prosentista vain 8,4 prosenttiin. Työpaikkoja on neljässä kuukaudessa syntynyt enemmän joka kuukausi kuin minään muuna kuukautena sitten vuoden 1939 ja huonoimpanakin kuukautena kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin Barack Obaman parhaimpana.
Mutta Trump ei voi tyytyä tällaisten tulosten mainostamiseen. Henkilönä hän on Bidenia selvästi epäsuositumpi ja epäluotetumpi, joten hänen täytyy viedä huomio puutteistaan ja vaurioittaa Bidenin paljon parempaa imagoa. Siksi Trump onkin iskenyt likaisen pelin aseilla takaisin ainakin samalla mitalla kuin häntä vastaan on isketty.
Trump on piirtänyt Bidenista kuvaa dementikkona, joka ei voittaessaan pystyisi hoitamaan presidentin tehtäviä. Mitään todisteita ei ole tarjolla, mutta Zogbyn kyselyiden mukaan äänestäjistä 55 prosenttia on nyt dementiasta samaa mieltä. Rasmussenin kyselyissä 59 prosenttia ei usko Bidenin kykenevän terveydellisistä syistä jatkamaan täyttä kautta.
Toiseksi Trump on julistanut Bidenin ”raamatunvastaiseksi” ja ”Jumalan-vastaiseksi” mieheksi – huolimatta siitä, että tämä on oman uskonsa kaiken tiedetyn mukaan vakavasti ottava elinikäinen katolilainen. Mutta tämäkin argumentti tehoaa moniin, koska demokraattien puolueohjelma todellakin sisältää hyvin uskonnonvastaisia elementtejä.
Kolmanneksi Biden on leimattu korruptoituneen poliittisen eliitin esimerkkitapaukseksi, joka ei 47 vuotta vallan huipulla vietettyäänkään ole pystynyt ratkomaan yhtäkään Yhdysvaltain suurista ongelmista. Miten hän samoilla vanhoilla keinoillaan pystyisi siihen nyt?
Vaihtoehtoisesti Biden on ”sosialismin Troijan hevonen”, voimaton ja sisältä ontto mies, jonka kautta radikaalit ovat ratsastamassa valtaan ja vallankumoukseen. Jos Biden voittaa, äärivasemmisto laittaa hänet hoivakotiin ja ottaa ohjakset käsiinsä – näin Trump on julistanut jo viime vuodesta lähtien.
Kaiken kaikkiaan on peli on käynyt hyvin likaiseksi. Kaikki keinot ovat käytössä eikä mitään kaihdeta, koska vaalien lopputuloksesta todellakin uskotaan riippuvan Amerikan säilyminen Amerikkana.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1601547991100{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”trump-biden-04″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kuten vuonna 2016, ratkaisevassa asemassa ovat suhteellisen pienet äänestäjäjoukot keskilännen ja etelän vaa’ankieliosavaltioissa. Neljä vuotta sitten nämä työväen- ja keskiluokkaiset valkoiset kristilliset äänestäjät kääntyivät Trumpin puoleen juuri riittävässä määrin. Ilman heitä Trump tuskin voittaa tälläkään kertaa.
Demokraatit sen sijaan eivät voita, ellei heidän onnistu koota uudestaan Obaman vuosina 2008 ja 2012 luomaa etnisten ja sukupuolivähemmistöjen, koulutettujen nuorten ja naisten koalitiota. Juuri tähän tarvitaan jatkuvia rasisminvastaisia mielenosoituksia, sillä jos koalitiosta putoaa pienikin määrä etnisiä vähemmistöjä juuri tietyissä vaa’ankieliosavaltioissa, Biden ei voita.
Uusimmat mielipidetiedustelut kertovat kuitenkin, että Trumpin kannatus mustien parissa on noussut 24 prosenttiin ja latinoiden parissa 30 prosenttiin. Viime vaaleissa luvut olivat 8 ja 26 prosenttia. Jatkuvasta rasismipuheesta huolimatta Bidenin kannatus mustien parissa on yhä alhaisempi kuin oli Hillary Clintonin.
Sekä mustissa että latinoissa on paljon arvokonservatiiveja, lakiin ja järjestykseen uskovia ja kasvavassa määrin myös talouskonservatiiveja. He eivät äänestä vain etnisyytensä pohjalta. Heihin vetoaa Trumpin presidenttinä tekemä tulos (ennen pandemiaa etnisten vähemmistöjen työttömyys laski alhaisimmalle tasolleen koskaan) ja kulttuurisoturin puhe uskosta oikean amerikkalaisuuden ytimenä.
Mustien ja latinoiden enemmistö on osa sitä laajempaa, myös keskilännen työväenluokan sisältävää herätyskristillisten väestönosaa, joka vuonna 2016 muodosti kolmanneksen kaikista äänestäjistä ja jonka antamista äänistä Trump sai historialliset 81 prosenttia. Nyt heistä aikoo äänestää häntä peräti 83 prosenttia. Jos näin käy juuri oikeissa vaa’ankieliosavaltioissa, Trumpin toinen kausi on varma.
Lopputulosta voidaan kuitenkin joutua odottamaan. Sitä voidaan joutua odottamaan jopa kuukausia. Kumpikaan ehdokas ei ole luovuttamassa vastaanhangoittelematta, oli vaalipäivän tulos mikä tahansa.
Koronakriisin takia lisääntynyt postiäänestys monimutkaistaa tilannetta, mutta muutenkin vaaleja pidetään niin käänteentekevinä, että niitä seuraavat taistelut oikeuslaitoksessa (ja mielenosoitukset kaduilla) ovat vääjäämättömiä.
Yhdysvallat on miltei keskeltä kahtia jakautunut maa, ilmapiiriltään poikkeuksellisen myrkyttynyt, ja epäluottamus puolueiden ja niiden kannattajien välillä on äärimmäistä. Molemmista osapuolista kaikki on nyt pelissä eikä voiton varmistamiseksi jätetä yhtään kiveä kääntämättä.
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historiaan erikoistunut dosentti Helsingin ja Tampereen yliopistoissa ja vieraileva professori liettualaisessa LCC International Universityssa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]