[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”lentotaksisatama” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Utopioista huolimatta robotti ei tule tekemään kaikkia töitä puolestamme. Ihmistyö on vuosikymmenienkin päästä välttämätöntä. Monissa ammateissa työ toki muuttuu. Mitä taitoja tarvitaan tulevaisuuden työmarkkinoilla?
Karkeasti työtehtävät voidaan jakaa viiteen kategoriaan. Ensimmäinen on asiantuntija-ajattelua vaativat työt. Nämä ovat luovaa ongelmanratkaisua eli järkeilyä, joka ei perustu ennalta määrättyihin sääntöihin. Esimerkistä käyvät kaikki asiantuntijatyöt. Nämä työt tekee jatkossakin ihminen, vaikka keinoäly kaventaakin tilaa hitaasti.
Toinen työkategoria on monimutkainen kommunikaatio. Tämä edellyttää vuorovaikutusta ihmisten välillä eli informaation, tunteiden ja merkitysten kuljettamista, tulkintaa ja yhteensovittamista. Esimerkkejä ovat esimiestyöt, vaativa ratkaisumyynti sekä psykologin työ. Tämä kategoria on kaikkein immuunein teknologian kehitykselle, koska ihmiskontakti on keskiössä.
Kolmas kategoria on kognitiiviset rutiinitehtävät. Tämä tarkoittaa määriteltyjen sääntöjen noudattamista. Yksinkertaiset konttoritehtävät kuten laskutus, sanelusta kirjoittaminen tai hakemusten massakäsittely ovat tätä. Verovirkailijat ja kirjanpitäjät ovat tästä esimerkki. Tällainen työ on kaikkein altteinta automatisaatiolle. Ohjelmistot valtaavat jatkuvasti alaa. Esimerkiksi osa vaikkapa juristin, radiologin tai salkunhoitajan töistä ovat siirtymässä ohjelmistoille.
Neljäs joukko on manuaaliset rutiinitehtävät. Tämä on fyysistä mutta säännöillä kuvattavaa työtä, kuten esimerkiksi kokoonpanoa ja lajittelua. Tätä on jo eniten automatisoitu. Esimerkiksi autonkuljettaminen siirtynee koneille tulevina vuosikymmeninä.
Viides kategoria on manuaaliset ei-rutiinitehtävät. Tämä on vaihtelevaa fyysistä työtä, johon yhdistyy monimutkaista havainnointia ja hienomotoriikkaa. Esimerkiksi rakennustyöntekijän, poliisin ja tarjoilijan työt ovat tällaisia. Tällainen työ on hyvin vaikeasti korvattavissa konevoimin, joten rakentajia nähdään varmasti vielä 2040-luvulla, vaikka he käyttävätkin uusia työkaluja.
Rutiinitehtäviä tekevien osuus pienenee, asiantuntija-ajattelun ja monimutkaista ihmisten välistä vuorovaikutusta vaativien tehtävien osuus kasvaa. Jo toteutunut kehitys tukee tätä oletusta. Samaa liikettä päivästä toiseen tehneet tehdastyöntekijät ovat huvenneet, puhelinkeskusoperaattorit kadonneet.
Vaikka jonkun yksittäisen tehtävän hoitaisi kone, ei se tarkoita, että koko ammatti katoaisi. Edelleen tarvitaan ihmisiä käyttämään koneita ja asioimaan muiden ihmisten kanssa.
Työtehtäviä korvaava automatisaatio onkin realistisempi kuva kuin kokonaisten ammattien massakatoaminen. Siivoojia on nykyäänkin, vaikka luuttu on vaihtunut imuriin ja sihteereitä, vaikka kirjeposti on vaihtunut sähköpostiin. Lähihoitaja käyttää 2040-luvulla apunaan enemmän teknologiaa, mutta jollain tavalla hän on edelleen vanhuspalvelujen keskiössä.
Jotkut ammatit poistuvat kokonaan, ja uusia syntyy. Vielä vuonna 2000 harva olisi osannut kuvitella nykypäivänkään ammatteja kuten hakukoneoptimoija tai some-konsultti.
Eduskunnan Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037 -tulevaisuuskatsaus listaa kiinnostavan kuuloisia mahdollisia ammattinimikkeitä: joukkorahoitusmanageri, simulaatiotuottaja, nanokuituinsinööri, tuulivoimahuoltaja, DNA-analyytikko, kiinteistövalvomomestari, robottityön suunnittelija, kaupunkilennonjohtaja. Aika näyttää.
Selvää on, että koko elämän mittaisten työsuhteiden ja työtehtävien aika on ohi. Tulevaisuuden työmarkkinat ovat nopeatempoisempia ja pirstaloituneempia.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1582270195026{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”294855″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUpBig” css=”.vc_custom_1582270187060{padding-bottom: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Mitä taitoja tällaiset työmarkkinat vaativat? Se tietenkin riippuu tehtävästä. Teknologiasta huolimatta talous toimii ihmisen ehdoilla. Ihminen tekee osto- ja tuotantopäätökset. Markkinatalouden kysyntä ja tarjonta ovat ihmisen käsissä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyvät taidot pysyvät oleellisina.
Viestintä, vuorovaikutus, johtaminen ja tiimityöskentely ovat tulevaisuudessakin tärkeitä osaamisalueita, samoin kaikki ajattelutaidot.
Maailman talousfoorumi WEF listaa seuraavia tulevaisuuden taitoja: kompleksinen ongelmanratkaisu, kriittinen ajattelu, luovuus, sosiaaliset taidot, yhteistyötaidot, tunneäly, päätöksentekokyky, palveluorientoituneisuus, neuvottelutaidot ja kognitiivinen joustavuus.
Osaamisen ennakointifoorumin mukaan vuoteen 2035 mennessä eniten merkitystään lisääviä työelämätaitoja ovat ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, kokonaisuuksien hallinta, luovuus ja oppimiskyky. Vastaavasti merkitystään vähentävät sitoutuneisuus, tarkkuus, kädentaidot, sorminäppäryys ja fyysinen vahvuus.
Tietotekniikan laaja perusosaaminen on välttämätöntä lähes kaikissa työtehtävissä, samoin kyky opetella oman tehtävän vaatimat erikoisohjelmistot.
Arvoketjut jatkavat globalisoitumistaan. On entistä todennäköisempää, että mitä erilaisimmissa toimenkuvissa törmää kansainväliseen työympäristöön. Yhteistyökumppani, asiakas tai tavarantoimittaja ovat useammin ulkomaisia. Kieli- ja kulttuuritaidot ovat entistä useammassa tehtävässä tarpeellisia.
Miten koulutuksen sitten pitäisi vastata tällaiseen tulevaisuuteen? Futuristi Perttu Pölönen nostaa tulevaisuuden lukujärjestykseen muun muassa tarinankerronnan ja kommunikaation, luovuuden ja improvisaation, myötätunnon ja rehellisyyden, ongelmanratkaisun ja sopeutumiskyvyn, uteliaisuuden ja kokeilun, etiikan ja moraalisen rohkeuden, yrittäjyyden ja tiimityöskentelyn, pitkäjänteisyyden ja kärsivällisyyden sekä hyvinvoinnin ja itsetuntemuksen.
Ehkä maalailevaa, mutta herättää ajatuksia.
Kun työtehtävät ovat entistä yksilöllisempiä ja eriytyneempiä, tulee massakoulutuksesta entistä haastavampaa. Jokainen on enemmän itse vastuussa siitä, että hankkii itselleen tarvittavan taitopaketin.
Onneksi erilaiset palvelut ja toimintamallit tukevat tätä koko ajan paremmin. Esimerkiksi digikoulutuspalveluista löytää yliopistotason koulutusta edullisesti 24/7 jo nyt.
Osaamistarpeiden muutokseen nykyinen pitkä, tutkintopohjainen koulutusjärjestelmä lienee liian jäykkä. Varsinkin työuran varrelle on kehitettävä paljon joustavampia kouluttautumismuotoja. Opetussisällöistä ei nykymaailmassa ole pulaa – pikemminkin runsaudenpulaa – mutta osaamisen ohjaamiseen ja todentamiseen vaaditaan edelleen jotain instituutioita. Tarvitaan varmasti jotain ketterämpiä kokonaisuuksia, kuten osaamismoduuleja.
Lisäksi uudelleen- tai täydennyskoulutukseen kuluvan ajan toimeentulo täytyy turvata jotenkin. On yhteiskunnan etu, että ihmiset voivat uudelleenkouluttautua, vaikka jonkun aikaa olisivatkin sosiaaliturvan varassa.
Näitä haasteita ratkomaan kokoomuksen jatkuvan oppimisen malli soveltuu varsin hyvin. Siitä puolueen kannattaisi pitää enemmänkin ääntä. Muutenkin aihe on niin tärkeä, että siitä keskustellaan aivan liian vähän ja usein uhkia painottaen. Kokoomuksella jos jollain puolueella pitäisi olla eväät johtaa myönteistä keskustelua tulevaisuuden työstä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]