[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”vasemmiston-evaat” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Syksyn aikana talouspoliittinen keskustelu on hukkunut poliittisten kohujen keskelle. Pääministerin vaihtuminen on poikkeuksellista. Pääministeri Sanna Marinilla (sd.) on kuitenkin edessään samat haasteet kuin edeltäjällään – ja niitä yritetään ratkoa samalla hallitusohjelmalla.
Vasemmistohallituksen talouspoliittinen ohjelma näyttää nyt vielä enemmän todellisuudesta irrottautuneelta kuin kesällä. Marinin hallituksen taloustavoitteet ovat nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin ja lisätä työllisten määrää vähintään 60 000 henkilöllä ja tasapainottaa julkinen talous 2023 loppuun mennessä sekä vähentää eriarvoisuutta ja tuloeroja.
Tavoitteita itsessään on varmasti suurimman osan helppo tukea.
Julkisen talouden tasapaino vuonna 2023 ja 60 000 lisätyöllistä ovat kuitenkin hurjan kovia maaleja. Optimistikin olisi varovainen asettamaan tuollaisia tavoitteita ilman mittavaa remonttiohjelmaa tai voimakasta yleisen talouskehityksen myötätuulta. Punavihermullalla ei ole näistä kumpaakaan.
Pääministerin vaihtumisen yhteydessä olisi ollut paikallaan pohtia myös hallituksen talouspolitiikan perusteita. On toki poliittisesti epärealistista, että hallitusohjelman perusteita avataan lähes missään tilanteessa, mutta harkintaa se olisi osoittanut.
Toukokuun hallitusneuvottelujen jälkeen tilannekuva on tarkentunut. Talousennusteet viittaavat siihen, että tänä vuonna päästään noin 1,5 prosentin kasvuun. Ensi vuonna luvassa on noin prosentin kitukasvua, samoin siitä eteenpäin.
Ennakoivat mittarit näyttävät selvästi alas. Teollisuuden uusien tilausten arvo laski selvästi lokakuussa. Tilauskanta on laskussa myös vuositasolla.
Jopa työllisyystilastoista löytyy jo huolestuttavia yksityiskohtia. Korkeakoulutettujen työttömien määrä on hienoisessa nousussa, ja se on usein ennakoinut yleistä työttömyyskehitystä. Suomessa oli lokakuun lopussa runsaat 33 000 työtöntä korkeakoulutettua. Määrä on kasvanut yhden prosentin vuoden takaisesta.
Nykyarvioilla näyttää siltä, että kokonaistyöllisyys olisi kasvamassa korkeintaan muutamalla kymmenellä tuhannella hallituskauden aikana. Arviossa ei ole mukana mitään merkittäviä negatiivisia riskejä, kuten esimerkiksi pahenevaa kauppasotaa tai laajoja työmarkkinahäiriöitä.
Työmarkkinatilanne onkin jännittynyt. Ei ole vaikea ennustaa, että seuraavien kuukausien aikana nähdään joukko lakkoja.
Suomessa oli vuosia suhteellisen yhteinen näkemys siitä, että hintakilpailukykyä tulee parantaa. Nyt tilannekuvat työnantajapuolella ja työntekijäpuolella ovat erkaantuneet. Pitkä työmarkkinajumi tai rajut yleiskorotukset ovat myrkkyä taloudelle. Pahimmassa tapauksessa tulee molemmat.
Suomi on pikkiriikkinen osa maailmantaloutta ja talouskehityksemme riippuu viennin vedosta. Maailmantalouskin on hiipumassa, samoin euroalue.
Kansainvälisen valuuttarahaston uuden ennusteen mukaan maailmantalous kasvaa tänä vuonna kolme prosenttia. Tämä on hitainta sitten finanssikriisin.
Maailmalla huomio on kuitenkin muualla. Yhdysvalloissa keskitytään presidentti Donald Trumpin virkarikostutkintaan. Kiinassa katse kohdistuu Hongkongiin. EU on Brexitin ja jäsenmaiden sisäpoliittisten kriisien hyydyttämä.
Länsimaissa puhutuimpia aiheita on ollut ilmastonmuutoksen torjunta, mikä on tärkeää. Historia on kuitenkin osoittanut, että taloudellisessa ahdingossa ympäristönsuojelu ja muut ylevät tavoitteet ovat ensimmäisiä kärsijöitä. Kreikka, Italia tai Venezuela ovat tunnettuja ihan muista asioista kuin edistyksellisestä ympäristö- tai ilmastotyöstä.
Maailman ekokatastrofin torjuntaakin johtavat vauraat maat. Siksi myös ympäristöliikkeen tulisi olla huolissaan talouskasvusta.
Tavanomainen matalasuhdanne ei olisi kovin suuri ongelma, mikäli takana olisivat erityisen lihavat vuodet ja puskureita olisi yllin kyllin.
Suomi on kuitenkin kaukana tällaisesta tilanteesta. 2010-luku oli Suomelle kova. Mitattuna bruttokansantuotteella henkeä kohden finanssikriisistä toipuminen kesti vuosikymmenen. Maamme vauraus saavutti 2008 tason vasta 2018.
Vienti ei ole vetänyt entiseen tahtiin. Suomen vaihtotase on ollut alijäämäinen vuodesta 2011 lähtien, kun esimerkiksi vuosina 1994–2010 se oli joka vuosi ylijäämäinen. Vuonna 2001 ylijäämä oli hurjat 8,1 prosenttia bruttokansantuotteesta!
Suurten julkisten menojen, työttömyyden ja talouskasvun puutteen jäljiltä julkinen talous on kurjassa kunnossa. Julkinen velka suhteessa bkt:hen paisui vuoden 2008 33 prosentista 63 prosenttiin vuonna 2015 ja on sittemmin lähtenyt hyvin loivaan laskuun. Viime vuonna se oli 59 prosenttia bkt:sta.
Vasemmistohallituksen menolisäysten myötä velkaantuminen kääntyy valtiovarainministeriön ennusteen mukaan taas kasvuun.
Kunnissa kriisi on jo päällä. Viime vuonna kahdessa kolmasosassa kuntia tulos oli negatiivinen. Meno on jatkunut tänä vuonna. Leikkaukset, veronkorotukset ja raju velkaantuminen ovat kuntien arkea suurimmassa osassa Suomea.
Suomi on kiistatta maailman parhaita maita. Pärjää yritysympäristönäkin erinomaisesti niin kutsutuissa rakenteellisissa kilpailukykyvertailuissa. Olemme vakaa, koulutettu ja innovatiivinen maa. Nämä kilpailukykytekijät on mahdollista säilyttää myös 2020-luvulla. Näemme varmasti monia suomalaisia menestystarinoita.
Isoimmat haasteet liittyvät kestämättömän suureen julkiseen sektoriin, vanhenevaan väestöön sekä työllisyyttä haittaaviin jäykkiin työmarkkina- ja sosiaaliturvarakenteisiin. Näiden haasteiden kanssa Suomi painii ainakin koko seuraavan vuosikymmenen – ja vuonna 2023 aloittava hallitus vielä syvemmällä suossa, koska nykyinen hallitus on haluton ratkaisuihin.
Kokoomus on tehnyt oman vaihtoehtobudjetin, jonka perusteella työllisyyttä lisättäisiin noin 60 000 työllisellä. Se olisi hyvä alku. Vaihtoehtobudjetissakaan esitetyt toimet eivät kuitenkaan riitä, varsinkaan jos mikään isoista maailmantalouden riskeistä toteutuu.
Keskustaoikeistonkin kannattaa jatkuvasti etsiä uusia, kunnianhimoisia ratkaisuja. Talouspolitiikassakin on mahdollista keksiä uutta. Toisin kuin mediassa on kohuttu, kapitalismi ei ole rikki, mutta vaatii toki jatkuvaa hienosäätöä ja päivittämistä globaaliin digiaikaan.
2020-luku on kulman takana. Toivottavasti se alkaa perusteellisella keskustelulla yhteiskunnan perusrakenteista. Hyvinvointia ei voi rahoittaa toiveilla. Sitä on maailmalla yritetty useaan otteeseen, karmein tuloksin.
Klikki- ja kohumedian aikakaudellakin puolueilla on vastuu esittää syvällinen kokonaissuunnitelma Suomen hyvinvoinnin turvaamiseksi ja paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. Kokoomuksen tulee toimia tässä riman nostajana.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1577711404899{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”283513″ img_size=”full” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUp”][/vc_column][/vc_row]