[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”punaporvari-jouluviini” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Läntisessä Saksassa lähellä Belgian rajaa virtaa viineistään kuuluisa Mosel-joki. Sen varrella sijaitsee Ürzigin kylä. Sen kaakkoon antava rinne lienee viinimaailman dramaattisimpia, viljely tapahtuu paikoissa, jotka sopivat paremmin vuorikiipeilijöille kuin maajusseille. Viljelijät uhmaavat täällä kuolemaa koska Würtzgarten on Moselin ja Saksan arvostetuimpia rinteitä.
Kylästä noin 500 metriä alajuoksuun löytyy vanha restauroitu roomalainen viinipuristamo. Sen vieressä on yrttitarha, jonka mukaan rinne on nimetty. Puristamo on muistutus siitä, että jotkut viiniin liittyvät seikat ovat ikiaikaisia. Samat rinteet, jotka tuottivat laatuviinejä lähes 2000 vuotta sitten, ovat yhä arvossaan. Yrttitarha puolestaan kertoo siitä, miten paljon asiat ovat muuttuneet. Antiikin aikana viinien maustaminen yrteillä oli sääntö eikä poikkeus. Nykyään tuo perinne on lähes tyystin hävinnyt paitsi jouluna.
Joulu on perinteiden juhla ja pohjautuu joidenkin perinnetutkijoiden mukaan roomalaiseen Satrunaliaan, jota sitäkin vietettiin vuoden pimeimpään aikaan lahjoja antaen. Ehkäpä jossain ihmissielun syvimmässä sopukassa on elänyt muistihäivähdys myös maustetuista viineistä.
Saksalaiset ovat tehneet joulumarkkinoistaan turismituotteen. Tuhannet suomalaisetkin matkaavat Nürnbergiin, Frankfurtiin ja kymmeniin muihin kaupunkeihin siemailemaan Glühweinia. Tätä maustettua sesonkiviiniä saa niin punaisena kuin valkoisenakin.
Glühwein on ”aidoimmillaan”, kun se tehdään saksalaisiin rypälelajikkeisiin pohjautuvista viineistä kuten Dornfelderistä tai Rieslingistä, mutta toki mausteisen viinin voi tehdä lähes mihin lajikkeeseen tahansa. Mausteita ja yrttejä on yhtä monta kuin tekijöitä, mutta sokeri, kaneli, tähtianis ja neilikka ovat lähes pakollisia, kuten on häivähdys jotain sitruspohjaista hedelmää.
Alkossa myydään tällä hetkellä kolmea saksalaista Glühweinia. Glühwein on etupäässä seurustelujuoma mutta makeudestaan huolimatta (60-90 g/l sokeria) saksalaiset nauttivat sitä myös omenahillolla höystettyjen perunalettujen kanssa. Voisi sitä kokeilla sinappisen kinkkuleivänkin kyytipojaksi.
Glögi eroaa Glühweinistä lähinnä siinä, että siinä ei välttämättä ole ollenkaan viiniä. Useimmat glögit ovat marjamehun ja jonkin tisleen sekoituksia. Makumaailma glögeissä on lähes rajaton, niitä maustetaan niin mintulla, suklaalla, konjakilla kuin marjoillakin. Vaikka osa näistä maksuyhdistelmistä on kummallisia, ne sopivat kyllä perinteen henkeen. Ürzigin yrttitarhastakin löytyy lähes tusinan verran erilaisia makuja.
Glögien huono puoli verrattuna saksalaisiin serkkuihinsa on se, että niissä on yleensä selvästi enemmän alkoholia, usein 14-16 prosenttia, perinteisessä hehkuviinissä jopa yli 20! Glögit ovat usein myös selvästi makeampia, mikä sekin rajoittaa niiden soveltuvuutta ruokailuun.
Kotimainen Loimu glögi antaa aika tyylipuhtaan käsityksen skandinaavisesta perinnejuomasta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row equal_height=”yes” content_placement=”bottom” css=”.vc_custom_1543574383867{margin-top: 20px !important;}”][vc_column width=”1/2″][vc_single_image source=”external_link” external_img_size=”150×150″ alignment=”center” onclick=”img_link_large” custom_src=”https://images.alko.fi/images/cs_srgb,f_auto,t_medium/cdn/650128/unser-haus-gluhwein.jpg” caption=”Unser Haus Glühwein | € 10,90 | 1,0 litraa (alkoholipitoisuus 10 %)”][/vc_column][vc_column width=”1/2″][vc_single_image source=”external_link” external_img_size=”190×150″ alignment=”center” onclick=”img_link_large” custom_src=”https://images.alko.fi/images/cs_srgb,f_auto,t_medium/cdn/319347/loimu-2018.jpg” caption=”Loimu 2018 | € 18,65 | 0,75 litraa (alkoholipitoisuus 15%)”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]
Lisää Eero Iloniemen viiniartikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”eeroiloniemi”][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]