Suomalainen Merivoimien ilmatyynyalus Tuuli, länsimetro, Pirkkalan marxilainen aivopesuprojekti pienille koululaisille, Paavo Väyrysen EU-vastainen sota tai elämäntapaintiaanien paapominen Kittilässä – kaikki esimerkkejä karmeasta hyväuskoisuudestamme.
Ensin Kittilään tupsahtaneet elämäntapaintiaanit vetivät nenästä varsinkin maailmanparantamiseen innostuneita vihreitä. Erkki Pulliainen – monesti järki-ihmisiä – meni huijari-intiaanien halpaan. Hän halusi kaikkien tietävän, miten ihminen kykenee elämään luonnossa ”omilla antimilla”.
Joukkio, jonka suojelijaksi Pulliainen ryhtyi, kusetti suomalaisia. Vihreät ihastuivat intiaanien vegaaniperiaatteisiin, mutta ”omilla antimilla” elämisestä ei tullut mitään. Pitkään ”intiaaneja” ja heidän omatekoisia tapojaan ihasteltiin, mutta joku täysjärkinen alkoi ihmetellä näiden siipeilyä. He asuivat ilmaiseksi loma-asunnoissa, heille lahjoitettiin elintarvikkeita ja polttopuuta.
Onneksi jossakin vaiheessa suomalaiset rohkaistuivat ja karkottivat epärehelliset loiset. Johtohenkilöä kuvailtiin älykkääksi muita manipuloivaksi psykopaatiksi. Tämä kaikki tapahtui 1990-luvun alussa, jolloin internet ei antanut mahdollisuuksia satuintiaanien jälkien selvittämiseen.
Sinulla on syytä huoleen, jos olet ennakkoluuloton
Me suomalaiset tarkkailemme yliherkkinä, mitä muu maailma meistä ajattelee. Menestyminen kaikenlaisissa kansainvälisissä vertailuissa saa meidät ynisemään itseihailussa ja levittämään voittoisaa tietoa keskuudessamme. Kerjäämme kiitosta tajuamatta, että astumme jatkuvasti kohteliaisuusansaan. Kyse on itsetyydytyksestä.
Totta kai halusimme olla edelläkävijöitä. Hankimme 1990-luvulla Yhdysvalloista Hornet-hävittäjäkoneita ja tuon kaupan jälkiseurauksena saimme tietotaitoa ilmatyynyaluksien rakentamiseen. Hanke ristittiin Laivue 2000 –strategiaksi. Aikomus oli suunnitella ja valmistaa neljä kappaletta ohjuksin varustettua ilmatyynyalusta. Siihen mennessä sellaisia oli käytetty vain kuljetus- ja maihinnousukäyttöön. Suomi halusi tehdä jotakin ensimmäisenä maailmassa.
Ensimmäinen (ja ainoa) valmistui 2002, se maksoi yli 16 miljoonaa euroa. Toki nopeus oli kunnioitettavat liki 100 km tunnissa hirvittävää melua pitäen. Mieli oli muuttunut, koska aluksen aseistaminen olisi kolmenkertaistanut yhden sellaisen hinnan huomioimatta edes huolto- ja koulutuskuluja.
Tuuli pantiin vuoden koekäytön jälkeen myyntiin mutta romutettiin kymmenen vuoden kuluttua. Jopa Valtiontalouden tarkastusvirasto oli ymmällään eikä osannut arvioida sotilaspoliittisia perusteita hankkeesta luopumiseen.
Hyvääkin keksitty – kantapään kautta
Paitsi länsimetron luokkaa olevia totaalisia munauksia Suomessa on kyetty myös hyödyllisiin päätöksiin. Järjen käyttöönotolla on ollut myönteisiä seurauksia. Se että kirkkojen ovet aukeavat ulospäin, oli seurausta vakavista kirkkokansaa kohdanneista paniikeista.
Oppi saatiin Lammin 1813 ”häsyjoulusta”, jossa täyteen ahdettu kirkkoväki repesi pakokauhuun pienen kynttiläsähläyksen seurauksena. Kymmenen kuoli ja kymmenet loukkaantuivat. Aiemmin vastaavanlaista oli koettu Kuopion ”rytyjoulussa” ja vuonna 1847 Sortavalan joulussa, jossa kuoli jopa 54 henkeä. Osasyynä kuolemiin olivat kirkkojen ovet, jotka tekivät tiloista loukkuja. Vasta 1800-luvun lopulla oltiin viisastuttu: ovien avaussuunta päätettiin muuttaa. Hyvä Suomi!
Vuonna 1973 suomettuneisuuden syövereissä, Kouluhallituksessa keksittiin kopioida Neuvostoliiton Sortavalan marxilaista oppimateriaalia, suomentaa sitä ja lykätä se Pirkkalan koululaisille. Asialla oli joukko aivopesuun erikoistuneita tutkijoita, jotka todistivat marxilaisen lähestymistavan asiaan ainoaksi oikeaksi.
Varsinainen ahaa-elämys oli, kun kansanedustaja Kullervo Rainio nosti asiasta eduskuntamekkalan. Se oli noloa juuri ETYK-vuonna 1975. Hanke pysäytettiin, eikä vielä näinäkään aikoina kouluhallituksen silloinen pääjohtaja kykene muistamaan asiasta mitään.
Opetusministeriön lisäksi jäljet johtivat Tampereen yliopiston psykologian laitokseen. Jälkiselityksissään Sisättö päätyy syyllistämään vähemmistökommunistit ja vapauttaa sosialidemokraatit, vaikka mukana oli monta demaria, muun muassa ex-presidentti Tarja Halosen aviopuoliso.
Keskusta on sekin hämmentänyt maamme asioita myötä- ja vastapäivään. Yksi taitavimmista pelureista oli Paavo Väyrynen, joka ensin myötävaikutti ja sitten jyrkän sitkeästi vastusti EU-hankettamme. Hän käänsi häviön omaksi voitokseen, sillä kohta hän istui EU-parlamentissa Suomen edustajana ihan kohtuullisin korvauksin.
Oluen vaikutuksen alaisina suomalaiset ovat tehneet anteeksiantamattomia rikoksia, joihin oluen aiheuttamat diplomaattiset selkkaukset eivät toki kuulu. Vuonna 1968 Neuvostoliiton Suomen suurlähettiläs tölväisi meitä Karjala-oluen etiketistä, jossa tavalliseen vaakuna-asetelmaan kuului, että Suomen leijona polkee käyrää miekkaa. Suomen miekkahan on suora, vieraan taasen väärä. Neukkujen lähettiläs ei aavistanut, minkälaisen lahjan hän antoi Karjala-oluen panimolle.
Amiraali-olut puolestaan oli silmätikkuna vuonna 1984. Oluen etiketeissä esiteltiin kuuluisia laivastosankareita ympäri maailman. Yksi näistä oli japanilainen Heihachiro Togo (1848-1934), jonka hyväksyminen amiraalien joukkoon kyseenalaistettiin. Togo oli tullut tunnetuksi voittoisasta meritaistelusta Venäjää vastaan 1905.
Koska Japani oli saanut huomattavaa kunniaa olutetiketin merkeissä, Suomen Tokion suurlähettiläs Pauli Opas kutsuttiin Togon kuoleman 50-vuotisjuhliin. Elettiin presidentti Mauno Koiviston arkailevaa aikakautta. Neuvostoliiton kanta oli, että Togo ”edusti japanilaista militarismia karkeimmillaan”. Näin kommunistinen Neuvostoliitto turvasi tsaarinaikaista kunniaansa.
Ja Suomi turvasi NL-suhteensa lähettämällä juhliin vain suurlähetystönsä kakkosmiehen. Näin Suomi pelastui taas kerran. Togo-olut on tiettävästi saatavilla Japanissa, sikäläisen panimon tekemänä.
Vesa Sisättö: Only in Finland. Suomalaisen järjenkäytön tähtihetkiä. SKS 2018.