[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”ilmiantajat-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Mitä yhteistä on yli 77 miljoonalla hyönteismyrkky Fipronilin saastuttamalla kananmunalla, Facebook-käyttäjien tietoja luvattomasti hyödyntäneellä Cambridge Analyticalla, Volkswagenin päästörajaylityksillä ja Espanjan hallituksen vuosia jatkuneella korruptiolla?
Kaikki yllämainitut tapaukset ovat paljastuneet yksittäisten ihmisten tekemien ilmoitusten ansiosta. Yksityishenkilöiden tekemät paljastukset ovat EU-komission mukaan yksi tehokkaimmista keinoista torjua väärinkäytöksiä, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan. Euroopan talous menettää pelkästään korruption kynsiin europarlamentin selvityksen mukaan 990 miljardia euroa vuodessa.
Mutta ani harva uskaltaa ilmoittaa havaitsemastaan veronkierrosta, ympäristörikoksesta, terveysuhasta, petoksesta, lahjonnasta tai muusta lainrikkomisesta. Eurobarometrin mukaan 81 prosenttia väärinkäytöksiä havainneista ei uskalla ilmoittaa asiasta. Eikä ihme. Yhdysvalloissa yritysten väärinkäytösten ilmoittaja saa palkkion, mutta Euroopassa menettää usein uransa ja rahansa.
– Väärinkäytöksen ilmoittamisen hinta on kova. Ilmoittaja ottaa ison henkilökohtaisen ja ammatillisen riskin. Harva tapaus päätyy julkisuuteen, mutta ilmoittajalle prosessi on aina rankka, toteaa ylempiä toimihenkilöitä edustavan Eurocadresin EU-asioiden päällikkö Janina Mackiewicz.
Ilmoittajan sekä yrityksen tai valtionhallinnon välillä on suuri epäsuhta. Monesti yhtiöt ja viranomaiset valjastavat koko koneiston ilmoittajaa vastaan. Espanjan kymmenien miljardien eurojen korruptioskandaalin paljastaja elää nyt Madridin slummissa vailla työtä ja perhettään. Entinen Madridin kaupungin työntekijä on seitsemän vuoden ajan saanut lukuisia tappouhkauksia ja yrittää käsin tekemillään rannekoruilla saada maksettua kymmenien tuhansien eurojen oikeuskulut ja rakentaa elämänsä uudelleen.
Entä tekisikö Brysselissä sijaitsevan Euroopan alueiden komitean johdon petokset paljastanut Robert McCoy saman uudelleen, jos tietäisi, millaiseen ryöpytykseen joutuu?
– Loogisesti ajatellen: en! Mutta ilmoittajan omatunto ei usein anna vaihtoehtoa. On puolustettava sitä, mikä on oikein, pohtii McCoy.
Suurin syy tilanteeseen on ilmoittajia suojelevan lain puuttuminen. Väärinkäytösten paljastajien suojelu on EU-maissa hajanaista. Vain kymmenestä jäsenmaasta löytyy nykyisellään ilmoittajansuojalaki. Sellainen puuttuu myös Suomesta.
Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Tiia Möllerin mukaan Suomessa on sektorikohtaista väärinkäytösten ilmoittamista koskevaa sääntelyä. Finanssialalla on omat säännöt. Samoin pörssiin listautuneita yrityksiä koskevista ilmoituksista on säädetty lailla, ja juuri voimaan astuneessa liikesalaisuuslaissa on ilmoittajia koskeva pykälä. Asiaa sivutaan myös rikosasioiden tietosuojalaissa, liikennesektorin säädöksissä ja työoikeuden alalla.
– Mutta toimialojen omassa sääntelyssä on eroja ja eivätkä sektorikohtaiset säännöt tarjoa samanlaista suojaa. Ilmoittajansuojaa on tarpeen parantaa, toteaa Möller.
Suomi ei täytä yhtäkään yhdeksästä eurooppalaisesta ja kansainvälisestä ilmoittajansuojastandardista. Sijoitumme seitsemän huonoiten väärinkäytösten ilmoittajia suojelevan EU-maan joukkoon. Suomi saa hylätyn arvosanan, kun tarkastellaan sitä, kuinka helposti ilmoituksia voi tehdä, kuinka lait suojelevat ilmoittajaa kostoiskuilta tai kuinka ilmoittajia kaltoin kohdelleita rangaistaan.
Oikeusministeriön työryhmä arvioi pari vuotta sitten kotimaista ilmoittajansuojaa korruption torjunnan näkökulmasta. Raportissa painotetaan, että väärinkäytösepäilyistä ilmoittavilla henkilöillä on tärkeä rooli korruption torjunnassa ja ennaltaehkäisyssä. Kun ilmianto tehdään mahdolliseksi ja samalla suojellaan ilmoittajaa, väärinkäytöksiä tehneiden riski jäädä kiinni kasvaa. Samalla ennaltaehkäistään korruption syntymistä.
Työryhmän mukaan ilmoittajien suojelua koskeva lainsäädäntö on Suomessa sirpaleista ja vaikeasti hahmotettavaa. Ongelmana on etenkin ulkoisen ilmoituskanavan puuttuminen. Havainnot väärinkäytöksistä pitäisi pystyä ilmoittamaan turvallisesti työpaikan sisällä tai jollekin ulkopuoliselle taholle.
Työryhmä esitti, että Suomeen perustetaan ulkoinen sähköinen ilmoituskanava. Se jäi kuitenkin perustamatta, koska oikeusministeriö sai vihiä, että EU-tasolla suunnitellaan asiaa koskevaa sääntelyä.
Vihje piti paikkaansa. Keväällä EU-komissio julkisti direktiiviesityksen, joka luo EU-maihin yhtenäisen ja tehokkaan suojan väärinkäytösten paljastajille. EU-komissio haluaa eroon pirstaleisuudesta ja haluaa antaa ilmoittajille takuun, että he eivät joudu ongelmiin ilmoittaessaan väärinkäytöksistä.
– Direktiivin tavoitteena on parantaa samalla sekä kuluttajansuojaa, tuoteturvallisuutta, ympäristönsuojelua ja liikenneturvallisuutta että vahvistaa myös perusoikeuksia, erittelee Möller.
Toteutuessaan uudet säännöt velvoittavat yritykset ja viranomaiset ottamaan käyttöön suojatut kanavat, joiden kautta väärinkäytöksistä voi ilmoittaa luottamuksellisesti sekä organisaatioiden sisällä että tarvittaessa suoraan viranomaisille. Säännöillä suojataan väärinkäytösten paljastajia syrjinnältä, irtisanomiselta, alempiin tehtäviin siirtämiseltä tai muilta vastatoimilta. Säännöt suojaavat myös tutkivien journalistien tietolähteitä ja auttavat turvaamaan tiedonvälityksen vapautta.
EU-komission laskujen mukaan laki voisi tuoda jäsenmaille kymmenien, jopa satojen miljardien eurojen hyödyt vuositasolla. Yritykselle kuluja järjestelmästä kertyisi keskimäärin reilut tuhat euroa vuodessa.
Direktiiviehdotus on parhaillaan jäsenmaiden neuvoston ja europarlamentin käsiteltävänä. Esityksen käsittely on edennyt europarlamentissa vauhdilla. Mepit äänestävät siitä jo loka-marraskuussa.
Europarlamentin mietinnön laatija eli raportööri, ranskalainen Virginie Rozière on ottanut komissiota tiukemman linjan.
– Haluan varmistaa, ettei verkkoon jää mitään reikiä, hän luonnehtii.
Rozière esittää, että ilmoittajille annetaan mahdollisuus raportoida halutessaan myös nimettömänä ja selvittää, voiko oikeusperustaa laajentaa myös työntekijän oikeuksiin. Ennen kaikkea Rozière haluaa yksinkertaistaa komission ehdottamaa kolmiportaista ilmoitusmenettelyä. Komissio esittää, että ilmoittaja kertoo epäilyistään aina ensisijaisesti organisaation sisäistä ilmoituskanavaa pitkin ja vasta sitten viranomaiselle. Media olisi vasta viimeinen vaihtoehto.
– Haluan tehdä selväksi, että riippumatta mitä ilmoituskanavaa henkilö käyttää, häntä suojellaan, toteaa Rozière.
Vaatimus menee yrityselämän näkökulmasta liian pitkälle. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n lakimies Santeri Suomisen mukaan vaarana on, että julkisuuteen pääsee liikesalaisuuksia ja liiketoiminnan arvo saatetaan menettää kerralla paljastuksen vuoksi. Tai epäillyt tuomitaan sosiaalisen median lynkkauskampanjassa ennen kuin ilmoituksen todenperäisyys on tutkittu. Siksi epäilyistä pitäisi Suomisen mukaan kertoa aina ensin sisäisesti yrityksessä.
– Epäiltyjen syyttömyysolettamasta on pidettävä kiinni, sillä se on oikeusvaltion keskeisimpiä periaatteita, huomauttaa Suominen.
Lisäksi organisaatioiden sisäiset kanavat ja prosessit ovat tehokkaampia ja räätälöityjä kunkin yrityksen kokoon ja rakenteeseen sopiviksi.
Direktiiviesityksessä on yritysten näkökulmasta muutenkin paljon ongelmia. Suominen epäilee, että EU-komissiolle on tullut lähestyvän vaalitauon takia kiire.
– Jos sukset menevät syystä tai toisesta ristiin työnantajan kanssa, tässä muodossa direktiivi voi antaa paljon mahdollisuuksia käyttää ilmoittajansuojaa väärin, uskoo Suominen.
Lakimies huomauttaa, että direktiivin soveltamisala on todella laaja. Se kattaa nykyiset ja entiset työntekijät, työnhakijat, harjoittelijat, osakkeenomistajat, itsenäiset ammatinharjoittajat, vapaaehtoistyöntekijöitä ja muut yhteistyökumppanit.
– Entä jos 15 vuotta sitten irtisanottu henkilö päättää yhtäkkiä tehdä ilmoituksen vanhasta väärinkäytösepäilystä? kysyy Suominen.
Mackiewicz ei kuitenkaan usko perättömiin ilmoituksiin. Hänen mukaansa ilmoittaja joutuu suojasta huolimatta käymään läpi rankan prosessin, johon kukaan ei lähde huvikseen.
Suomista huolettaa myös käänteinen todistustaakka. Samaan tapaan kuin irtisanomistilanteissa vanhempainvapaan aikana, yrityksen on voitava todistaa vääräksi ilmoittajan väite. Käytännössä kaikki mahdolliset työsuhteen tai muun yhteistyön aikana tapahtuvat asiat pitäisi siis dokumentoida.
Tämä lisää yrityksen hallinnollista taakkaa valtavasti. Organisaatioiden on otettava käyttöön sisäiset ilmoituskanavat ja -menettelyt, jos niillä on yli 50 työntekijää tai vuotuinen liikevaihto ylittää kymmenen miljoonaa euroa. Velvollisuus koskee myös julkista sektoria sekä yli 10 000 asukkaan kuntia.
Rajoista on EK:n lakimiehen mukaan pidettävä kiinni.
– Alle kymmenen hengen yrityksessä rasitukset ovat kohtuuttomat ja ilmoittajan henkilöllisyyttä ei voi suojella. Pienessä tiimissä jokainen voi päätellä, kuka ilmoittaja on, Suominen sanoo.
Suominen huomauttaa, että monilla isoilla suomalaisyrityksillä on jo käytössä sisäinen ilmoituskanava. Väärinkäytökset ovat iso maineriski, jonka jokainen yritys haluaa välttää.
– On myös yrityksen etu, että väärinkäytökset paljastetaan ja tekijät saadaan vastuuseen mahdollisimman nopeasti.
Aihe herättää paljon intohimoja paitsi yrityksissä myös jäsenmaissa. Möllerin mukaan Suomi toivottaa direktiivin tavoitteet periaatteessa tervetulleiksi. Lopullinen kannanmuodostus on kuitenkin vielä kesken ja eduskunta käsittelee esitystä tänä syksynä.
Sen sijaan ne kymmenen jäsenmaata, joista ilmoittajansuojalaki löytyy, eivät halua EU-tason sääntelyä sekoittamaan omaansa. Esitykseen suhtaudutaan epäillen myös monessa itäisen Euroopan maassa.
Ruotsi on vetänyt pöytään keltaisen kortin. Ruotsi pelkää, että EU-direktiivi heikentäisi toteutuessaan maan olemassa olevaa ilmoittajansuojalainsäädäntöä.
Parhaan suojan ilmoittajalle tarjoaa kuitenkin Transparency Internationalin mukaan Ranska. Maan alle kaksi vuotta sitten voimaan astunut ilmoittajansuojalaki on yksi maailman tiukimmista. Laki kattaa työsuhteessa olevien lisäksi kaikki kansalaiset. Organisaatioiden on sakon uhalla perustettava kanavat ilmoitusten tekemistä varten.
Kattava järjestelmä löytyy myös Hollannista, missä väärinkäytösten ilmoittajia palvelee viranomainen ja hotline-palvelu. Lisäksi viime vuoden lopulla Italiassa hyväksyttiin ilmoittajansuojalaki, joka kattaa sekä julkisen että yksityisen sektorin.
– Väärinkäytöksistä kertovien suojelun tarve tunnustetaan ympäri maailman. Aihetta ei pääse karkuun. Mutta nähtäväksi jää, miten löydetään kaikille sopiva kompromissi, myöntää neuvottelupöydässä istuva Möller.
Lain käsittely kestäneekin kauan. Raportööri Rozière on kuitenkin luottavainen, että sopu lopulta löytyy.
– Paine kansalaisten suunnalta sai komission toimimaan ja uskon, että se saa myös jäsenmaat taipumaan direktiivin kannalle.
Samaa toivoo Mackiewicz.
– Lainsäädännön tehtävä on tukea ihmisiä olemaan rohkeita ja puolustamaan sitä, mikä on oikein[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1538562957109{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”ilmiantajat-02″][vc_column_text]Danske Bankin työntekijä paljasti tämän vuoden alussa laajan rahanpesuoperaation Virossa. Kostotoimien pelossa ilmoittajan henkilöllisyyttä suojellaan.
Työntekijä lähetti pääkonttoriin Kööpenhaminaan selvityksen, jonka mukaan Lantana Trade LLP teki epäilyttäviä maksusuorituksia ja antoi vääriä ilmoituksia Britannian viranomaisille. Yrityksen toiminnassa oli mukana useita Venäjän tiedustelupalvelun (FSB) ja presidentti Vladimir Putinin perheen jäseniä. Rahat olivat peräisin laittomasta toiminnasta ja epäilyn mukaan pankin Viron johto oli auttanut niiden pesussa. Viron finanssivalvontaviranomainen selvittää salasiko Danske Bank tietoisesti tietojaan asiasta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1538562778222{background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”ilmiantajat-03″][vc_column_text]Roberto Macías paljasti laajan petosvyyhdin Espanjan suurimman ammattiliiton Andalusian osastossa. Andalusian liitto oli käyttänyt 1,8 miljoonaa euroa liiton työttömille jäsenille tarkoitettuja varoja juhliin ja henkilökunnan lahjoihin.
Paljastettuaan petoksen, Macías on kokenut häirintää ja menettänyt työnsä liitossa. Hän on suurissa talousongelmissa, sillä liitto varmistaa, ettei Macías saa uutta työtä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1538562778222{background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”ilmiantajat-04″][vc_column_text]Ranskalaisen teknologiayritys Qosmosin työntekijä James Dunne alkoi epäillä vuonna 2007, että yhtiön tuotteita käytetään vakoilutarkoituksiin. Johto vakuutti, ettei näin ollut. Dunne ei uskonut, vaan alkoi kopioida sisäisiä asiakirjoja ja piilotti ne.
Vuonna 2012 media paljasti Qosmosin osallistuneen Libyan diktaattori Gaddafin ja Syyrian diktaattori Bashar Al-Assadin käyttämiin massavakoilujärjestelmiin. Dunne lähetti asiakirjansa ranskalaiselle uutissivustolle, Ranskan viranomaisille ja ihmisoikeusjärjestölle. Seurauksena hänet irtisanottiin ja Dunne taisteli neljä vuotta oikeudessa syytettynä kunnianloukkauksesta. Tuloksena oli syvä masennus ja talousvaikeudet. Lopulta oikeus totesi Dunnen syyttömäksi ja hän alkanut rakentaa elämäänsä uudelleen.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1538563371238{padding-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”ilmiantajat-05″][vc_column_text]Vote Leave -kampanjan vapaaehtoistyöntekijä Shahmir Sanni on paljastanut, että kampanjaorganisaatio rikkoi Britannian lain mukaisen seitsemän miljoonan punnan vaalikampanjakaton. Vote Leave käytti kampanjaan 625 000 puntaa ylimääräistä rahoittamalla laittomasti BeLeave -nimistä tekaistua järjestöä.
Varat käytettiin ostamaan kohdennettua mainontaa AggregateIQ -yritykseltä, joka toimi yhteistyössä luvattomasti ihmisten Facebook-tietoja käyttäneen Cambridge Analytican kanssa. Sannin mukaan pääministeri Theresa Mayn avustaja koordinoi BeLeaven toimintaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]