[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”afrikka-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Esmat Elsayedin kurkkua kuivaa. EU–Afrikka -huippukokouksen nuori delegaatti istuu brysseliläisen hotellin aulassa ja tilaa tuoremehua. Hän on juuri puhunut pitkään afrikkalaisten nuorten ongelmista salilliselle eurooppalaisia päättäjiä.
Keskustelutilaisuuksia on viime aikoina riittänyt. Afrikka kiinnostaa. Huippukokouksen lisäksi Afrikka on hallinnut G20 ja G7 -kokouksia sekä lukemattomia muita korkean tason tapaamisia ja seminaareja.
Moni päättäjä vaatii nostamaan mantereen vuoden päästä alkavan uuden EU-vaalikauden pääteemaksi ja antamaan Afrikka-asioille oman salkun seuraavaan EU-komissioon.
– Poliitikot ottavat innoissaan meidän kanssa selfie-kuvia, mutta siihen se jää. Meitä ei oteta vakavasti, nipin napin kolmikymppinen Elsayed hymähtää.
Aina ei oteta edes selfietä. Usein Afrikkaa koskevissa keskusteluissa ei näy lainkaan afrikkalaisia. Keskustelun aiheena on lähes poikkeuksetta hallitsematon muuttoliike.
Vuonna 2015 alkanut maahanmuuttokriisi on konkretisoinut, miten EU:n ja Afrikan kohtalot ovat kiinni toisissaan. Pääosin Afrikasta tulevasta maahanmuutosta on tullut EU:lle poliittinen ongelma, joka on johtanut äärioikeiston nousuun ja ajanut EU-maat erilleen. Sisäiseen turvapaikkapolitiikkaan ei löydy yhteistä kantaa, saati kestävää, toimivaa järjestelmää.
– Afrikka kiinnostaa nyt, koska meistä on tullut uhka, toteaa pohjoisafrikkalaisen Young Arab Voices -projektin perustanut Elsayed.
Afrikan ongelmat ovat kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteeri Marikki Stocchettin mukaan kietoutuneet yhdeksi vyyhdiksi. Jos vyyhtiä ei saada nopeasti purettua, tuloksena on Afrikka, jossa väestönkasvu vain kiihtyy. Valtaosa tulevasta yli miljardista afrikkalaisesta syntyy äärimmäiseen köyhyyteen Saharan eteläpuolelle, alueelle, millä ei ole kykyä kannatella edes nykyistä väestömäärää, ja missä lapsilla on jo ennen syntymäänsä heikot eväät elämää.
Stocchetti muistuttaa, että jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin, seurauksena on jättimäinen humanitaarinen katastrofi.
– Ne, jotka eivät menehdy, lähtevät liikkeelle. Ihmiset vyöryvät ensin naapurivaltioihin ja köyhiin, konfliktiherkkiin Afrikan sarven, Itä-Afrikan tai Syyrian lähialueille. Nämä alueet kantavat jo nyt suurimman taakan pakolaisista ja kamppailevat samanaikaisesti taloudellisten, sosiaalisten sekä ympäristön tilaan liittyvien ongelmien kanssa, Stocchetti sanoo.
Paineen kasvaessa poliittiset konfliktit ovat lähes väistämättömiä. Maat eivät pysty vastaamaan ihmisten perustarpeisiin ja pitämään väestömassoja paikoillaan. Stocchettin mukaan tämä johtaa ennennäkemättömään ihmisvaellukseen kohti Eurooppaa ja epätoivo saa etenkin nuoret radikalisoitumaan.
EU-suurlähettiläänä Afrikassa ja Euroopan ulkosuhdehallinnon Afrikka-asiantuntijana toiminut James Moran huomauttaa, että tarvitaan vain yksi isompi konflikti ja ekstremistiset voimat nousevat valtaan useassa Afrikan valtiossa.
– EU:n on tehtävä kaikkensa, jotta tältä tilanteelta vältytään, Moran alleviivaa.
Moranin mukaan EU:n on opittava virheistään. Ennen niin sanottua arabikevättä vuonna 2011 EU-maat antoivat alueen autoritaariselle hallinnolle vapaat kädet toimia terrorismin torjunnan, rauhan ja vakauden säilyttämisen nimissä.
– Tämä ei saa toistua.
Paljon on muuttunut molemmilla mantereilla vuonna 2000 Egyptin Kairossa pidetyn ensimmäisen EU–Afrikka -huippukokouksen jälkeen. Elsayedin mielestä EU on hukassa uuden tilanteen kanssa. Afrikan ja EU:n kumppanuus on irrallaan todellisuudesta ja kaipaa kipeästi modernisointia.
Suurin ongelma on Elsayedin mukaan lahjoittaja–avunsaaja-roolijako.
– Kukaan ei kysy afrikkalaisilta, mitä me haluamme. Yhteistyö on epätasa-arvoista ja lokeroista. Jopa ristiriitaista, sanoo Elsayed.
Elsayedin mukaan moni afrikkalaisnuori kysyy, onko EU sodan vai rauhan asialla. EU-maiden asemyynti Afrikkaan on tuplaantunut viimeisten viiden vuoden aikana. Maailman asekaupasta 30 prosenttia suuntautuu EU-maista Afrikkaan.
Stocchetti muistuttaa, että siirtomaatausta näkyy yhä EU:n ja Afrikan suhteissa. Belgian, Saksan, Espanjan, Ranskan, Portugalin, Italian ja Britannian jättämä jälki on läsnä Afrikan unionin jäsenmaiden arjessa, koulutuslaitoksessa, lainsäädännössä ja kulttuurissa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Vaikka Pohjois- ja Itä-Euroopan maiden suhde Afrikkaan on ollut erilainen, on manner ollut lähes kaikille Euroopan maille tärkeä vähintään raaka-aineiden lähteenä. EU:n ja Afrikan nykyinen yhteistyö on rakentunut tämän pohjan päälle. Kun Britannia oli vielä voimakas EU:n jäsen, maa vahti haukkana, ettei EU saa liikaa toimivaltaa kehityspolitiikassa.
Nyt tilanne on toinen, mutta asiantuntijat ovat yksimielisiä kahdenvälisen yhteistyön järkevyydestä. Toiminnan nykyistä parempi koordinointi on välttämätöntä ja päällekkäisyyksistä on päästävä eroon, mutta Stocchettin mukaan EU ei voi hoitaa kaikkea.
Afrikassa tehtävää riittää jokaiselle.
– Usein jäsenmaista löytyy enemmän rohkeutta ja yksittäinen valtio saa EU:ta nopeammin konkreettisia tuloksia aikaan, huomauttaa pääsihteeri.
Mutta muutoksen tuulet puhaltavat myös EU-tason yhteistyössä. Kumppanuus on kehitysasioista vastaavan komissaari Neven Mimican mukaan syventynyt huomattavasti parin viime vuoden aikana. EU on Afrikan suurin kehitysavun ja humanitaarisen avun antaja.
Pelkästään EU-komissio jakaa 31 miljardia euroa virallista kehitysapua Afrikalle vuosina 2014–2020.
– Rahallinen apu on kuitenkin enää pieni osa yhteistyötä. EU on Afrikassa isoin investoija ja kauppakumppani sekä tärkein turvallisuuden luoja, toteaa kansainvälisen yhteistyön ja kehityksen pääosaston yksikön päällikkö Antti Karhunen.
Neuvottelut uudesta niin sanotusta Post-Cotonou -sopimuksesta ovat alussa ja kiivaimmillaan luultavasti Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella ensi syksynä. Aiemmin yksi yhteistyösopimus kattoi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen. Nyt jokaisen alueen kanssa neuvotellaan oma sopimus.
Afrikkaa koskeva kumppanuussopimus syventää entisestään yhteistyötä ja asioita voidaan viedä nopeammin eteenpäin. Muuttoliikkeen hallinnan lisäksi yhteistyön painopisteenä ovat Karhusen mukaan tällä hetkellä investoinnit ihmisiin ja etenkin koulutukseen. Keskiössä ovat naiset ja nuoret.
Toukokuussa EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ilmoitti 400 miljoonan euron suuruisesta ohjelmasta afrikkalaisnuorien tukemiseksi. Lisäksi EU edistää rauhaa ja turvallisuutta Afrikassa muun muassa rahoittamalla afrikkalaisia joukkoja.
Istuvan komission suurin yksittäinen ponnistus on kuitenkin uusi ulkoisten investointien ohjelma, jolla autetaan luomaan Afrikkaan kestävää ja tuottavaa taloutta.
Ohjelma perustuu kolmelle pilarille, joilla leikataan Afrikkaan sijoittavien toimijoiden riskejä, luodaan kannattavia sijoituskohteita ja kehitetään yrityksille parempaa toimintaympäristöä Afrikkaan. Näin kansainvälisiä sijoittajia rohkaistaan tekemään bisnestä alueilla, joissa markkinat eivät vielä toimi.
EU:n talousarviosta ja Euroopan kehitysrahastosta on jaossa 4,1 miljardia euroa takauksiin ja muuhun tukeen. Tarkoituksena on saada liikkeelle jopa 44 miljardin euron investoinnit.
Ytimessä ovat Karhusen mukaan pk-yritykset, sillä ne luovat eniten työpaikkoja ja rakentavat virallista taloutta. Afrikassa vallalla olevassa harmaassa taloudessa työntekijät eivät maksa veroja, eivät innovoi, eivätkä kehitä maataan.
– Meidän on oltava kekseliäitä, että saamme rohkaistua yrityksiä investoimaan enemmän Afrikkaan. Tavoitteena on auttaa afrikkalaisia rakentamaan itselleen mahdollisuuksia luoda varallisuutta, kiteyttää Mimica.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row_content” css=”.vc_custom_1536664651382{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”173659″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom”][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1536666743035{margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_text_separator title=”Osuus väestöstä, joka elää alle 2 dollarilla päivässä” color=”black” css=”.vc_custom_1536666845280{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_progress_bar values=”%5B%7B%22label%22%3A%22Mauritius%22%2C%22value%22%3A%220.5%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22Tunisia%22%2C%22value%22%3A%222%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22Burundi%22%2C%22value%22%3A%2271%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22Mosambik%22%2C%22value%22%3A%2269%22%7D%5D” options=”striped” css_animation=”left-to-right” units=”%”][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1536666743035{margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_text_separator title=”Aikuisten lukutaidottomuus (v. 2015)” color=”black” css=”.vc_custom_1536667205937{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_progress_bar values=”%5B%7B%22label%22%3A%22Etel%C3%A4-Afrikka%22%2C%22value%22%3A%225%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22Niger%22%2C%22value%22%3A%2281%22%7D%5D” options=”striped” css_animation=”left-to-right” units=”%”][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1536666743035{margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_text_separator title=”BKT asukasta kohden” color=”black” css=”.vc_custom_1536667304429{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_progress_bar values=”%5B%7B%22label%22%3A%22Burundi%22%2C%22value%22%3A%22251%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22Malawi%22%2C%22value%22%3A%22303%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22Guinea%22%2C%22value%22%3A%2212294%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22Seychellit%22%2C%22value%22%3A%2214862%22%7D%5D” options=”striped” css_animation=”left-to-right” units=” dollaria”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Afrikkalaisen ACORD-kehitysjärjestön ohjelmajohtaja Salina Sanou suhtautuu EU:n investointiohjelmaan varovaisen toiveikkaasti.
– Mutta rahaan ei saa liittää ehtoja, jotka tekevät Afrikan maat riippuvaiseksi Euroopasta. Tästä ei saa tulla uusi koukku, jossa Afrikka riippuu.
Sanoun mukaan aivovuoto on yksi suurimmista haasteista. Nuorille ei riitä työtä Afrikassa, joten he lähtevät Eurooppaan.
Usein lähtijät eivät pääse Eurooppaan asti vaan joutuvat ojasta allikkoon. Esimerkiksi Nigerian suurimpaan kaupunkiin Lagosiin saapuu joka päivä 8 000 uutta asukasta etsimään elantoa ja uutta alkua elämälleen. Pahimmassa tapauksessa heidät myydään orjiksi.
Sanou toivoo EU:lta apua myös veronkierto-ongelmaan. Arvioiden mukaan Afrikan maat menettävät veronkierron vuoksi 50 miljardia dollaria vuodessa.
Verokeitaita, johon raha valuu, sijaitsee myös Euroopassa. Monella suomalaisyritykselläkin on kiusaus hyppiä veroetuja tarjoavista Afrikan valtioista toiseen.
Usein investoinnit eivät suodatu yhteiskunnan hyödyksi myöskään korruption takia. Moni maa on bruttokansantuotteella mitattuna keskituloinen, mutta valtaosa väestöstä elää köyhyydessä, sillä rahat päätyvät eliitin käsiin.
– Afrikka tarvitsee EU-rahoitusta, mutta rahat eivät saa päätyä jollekulle 80-vuotiaalle despootille, Sanou toteaa.
Mantereen potentiaali on kuitenkin valtava ja hyvän kehityksen kierre on lähtenyt käyntiin monella mittarilla.
Seitsemän maailman kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta sijaitsee Afrikassa. Esimerkiksi Nigeria tavoittelee 2020-luvulla nousua samaan kastiin Italian kaltaisten maiden kanssa.
Nuoret ovat yhä koulutetumpia, jalostussektorit ovat nousussa ja esimerkiksi tehdastyö on siirtymässä Kiinasta Afrikkaan. Sähköverkkojen kattavuus ja toimintavarmuus ovat parantuneet. Kun sähkönsaanti on varmempaa ja sitä saa käyttöönsä pidemmän aikaa, se edesauttaa esimerkiksi pienyritystoimintaa ja lasten opiskelua.
Yhä useampi valtio on myös päässyt irti niin sanotusta malthusilaisesta kierteestä eli tilanteesta, jossa lapsia hankitaan perheen sosiaaliturvaksi.
Afrikka myös digitalisoituu vauhdilla. Manner hyppää suoraan piuhojen yli mobiiliverkkoihin. Stocchettin mukaan tämä lupaa hyvää suomalaisyrityksille. Suomalaista teknistä tietoverkko- ja tietoliikenneyhteysosaamista kaivataan Afrikassa. Lisäksi Pohjoismailla ei ole harteillaan siirtomaataakkaa.
EU:ssa nähdään, että Afrikkaan investoimisen aika on nyt. Kiinaan verrattuna eurooppalaiset yritykset ovat myöhässä. Kiina on vuosien ajan systemaattisesti vahvistanut asemiaan Afrikassa ja maa on kohonnut jo Afrikan tärkeimmäksi yksittäiseksi kauppakumppaniksi.
Eurooppalaisille investoinneille on kuitenkin Afrikassa kysyntää.
– Eurooppalaisten on nyt huolehdittava, että heidän toimintansa Afrikassa on kestävää. Mantereen aika pelkkänä Euroopan raaka-ainevarantona on loputtava, toteaa Stocchetti.
Samaa painottaa Elsayed. Liiketoiminnasta pitää jäädä arvonlisää myös Afrikkaan hyödyttämään yhteiskunnan kehittymistä. Nuori egyptiläinen toivoo, että EU toimisi Afrikassa nykyistä enemmän mahdollistajana.
Äsken Afrikan unioni otti 44 valtion voimin askeleen kohti yhtenäisiä sisämarkkinoita. Mutta markkinoilta puuttuvat kaupattavat tuotteet. EU voisi antaa tukea ja asiantuntemusta, kun Afrikan valtiot neuvottelevat esimerkiksi kauppasopimuksia. Näin saataisiin kasvuun ensin Afrikan sisäinen ja sitten myös ulkoinen kauppa.
Kun talouden pyörät pyörivät, voidaan kehittää hyvää hallintoa, kerätä verotuloja, investoida yhteiskunnan rakenteisiin ja palveluihin. Parhaassa tapauksessa valtiot keskiluokkaistuvat laajalla rintamalla.
Euroopan päässä Elsayed keskittyisi ennakkoluulojen murtamiseen. Toimiva keino ovat organisoidut kulttuurienväliset verkkodebatit, jotka tarjoavat turvallisen ympäristön keskustella avoimesti. Hän aloittaisi myös kansalaisjärjestöille tarkoitetut Erasmus-vaihdot Euroopasta Afrikkaan ja toisinpäin.
– Lisäksi EU:n pitäisi tehdä vihapuheesta rikos. Se kylvää pelkoa ja vaikuttaa keskeisesti maahanmuuttajien integroitumiseen.
Elsayed painottaa, että afrikkalaiset nuoret eivät halua EU:n tulevan pelastamaan heitä. He haluavat vapautta määritellä itse identiteettinsä. He haluavat mahdollisuuksia opiskella. Ja ennen kaikkea he haluavat kunnioitusta.
Nuorella delegaatilla on yksi toive ylitse muiden eurooppalaisille päättäjille: kuunnelkaa afrikkalaisia. Paitsi hallituksia, on kuunneltava nuoria, yrittäjänaisia ja paikallisia toimijoita – ihmisiä, jotka aidosti luovat Afrikkaan kasvua ja kehitystä.
Ensi kevään EU-vaalit antavat Elsayedin mukaan mahdollisuuden nostaa Afrikka kokonaisuutena esiin. Tätä mahdollisuutta ei saa jättää käyttämättä.
– Koko maailman tulevaisuus riippuu Afrikan ja Euroopan yhteistyön onnistumisesta lähivuosina.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1536666743035{margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_text_separator title=”Afrikan väestö” color=”black” css=”.vc_custom_1536667900820{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_progress_bar values=”%5B%7B%22label%22%3A%22Vuonna%202007%3A%22%2C%22value%22%3A%22966041000%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22Vuonna%202017%3A%22%2C%22value%22%3A%221214428000%22%7D%5D” options=”striped” css_animation=”left-to-right” units=” asukasta”][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1536666743035{margin-bottom: 20px !important;}”][vc_column][vc_text_separator title=”Afrikkaan vuoteen 2040 mennessä syntyvät uudet työpaikat” color=”black” css=”.vc_custom_1536668159355{margin-top: 20px !important;margin-bottom: 20px !important;}”][vc_progress_bar values=”%5B%7B%22label%22%3A%22tarve%20vuoteen%202040%20menness%C3%A4%3A%22%2C%22value%22%3A%22400000000%22%7D%2C%7B%22label%22%3A%22arvio%20vuoteen%202040%20menness%C3%A4%20toteutuvista%20ty%C3%B6paikoista%3A%22%2C%22value%22%3A%22100000000%22%7D%5D” options=”striped” css_animation=”left-to-right” units=” työpaikkaa”][/vc_column][/vc_row]