Satonen kirjoittaa viikkokirjeessään, että Ruotsin työllisyysasteella Suomessa olisi töissä 100 000 ihmistä enemmän kuin nyt, ja Saksan työllisyysasteella vielä enemmän. Hänen mukaansa Vartiaisen ehdotukset, jotka pitkälti perustuvat Ruotsissa onnistuneisiin ideoihin, on syytä ottaa käyttöön.
– Toki osa töistä olisi osa-aikaisia, mutta kuitenkin työssä kiinni. Matka osa-aikatyöstä vakituiseen työhön on paljon lyhyempi kuin työttömyydestä vakituiseen työhön.
Satosen mielestä Vartiainen perustelee kirjassaan sekä teoreettisesti että kansankielellä ydinsanomansa, jonka mukaan hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa vain työvoiman tarjontaa lisäämällä.
– Tämä onnistuu ottamalla kaiken poliittisen päätöksenteon kärjeksi työn määrän lisäämisen.
Hänen mukaansa Ruotsissa ja Saksassa on oikealla tavalla lisätty yksilön vastuuta, muutettu sosiaaliturva- ja verojärjestelmää kannustavaksi sekä lisätty paikallista sopimista, mikä on erityisen tärkeää vaikean suhdanteen aikana.
– Vartiaisen tyly arvio Suomeen tilanteesta on se, että ainoastaan 50 000 työtöntä on välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Muiden osalta kyse on rakenteellisesta työttömyydestä, ei siis suhdanteista. Rakenteellisen työttömyyden purkamiseksi tarvitaan erityisiä keinoja matalan tuottavuuden työpaikkojen lisäämiseksi, kuten Saksassa on tehty.
Satonen kummeksuu että, Suomessa varoitellaan aina siitä, ettei saa syntyä kaksia työmarkkinoita. Tosiasiassa kahdet työmarkkinat ovat jo syntyneet.
– Toisessa kategoriassa ovat töissä olevat ja nopeasti työllistyvät työttömät. Toisessa pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat erilaisten koulutusten ja tukityöllistämisten putkessa, josta vain harvat pääsevät takaisin oikeille työmarkkinoille.