Ympäristöväki joka ohjaa ympäristöministeriötä, on saanut ahdistettua maatalouden pattitilanteeseen.
Toimintaedellytyksiltä on katkottu siivet ja jalat. Lisäksi maatalouden ja kotieläintuotannonharjoittajia pyritään tekemään hulluiksi säännöillä, joita versoo lisää kuin sademetsässä pajuja.
Ympäristöväki on osoittanut kykenemättömyytensä kansallisen ruuan tuotannon ohjeistajaksi. Kaiken lisäksi toimenpiteistä kärsii ympäristökin. Vihreä ajattelu olisi hyvä asia, jos se perustuisi faktoihin. Luuloihin ja mielipiteisiin perustuva vihreä toiminta on tullut tiensä päähän. Ympäristöministeriö on osoittanut tarpeettomuutensa lain valmistelussa.
Kaavoituksessa ja eläinsuojien rakentamisbyrokratiassa olisi oikean kustannusjahdin paikka. Moninkertainen kunnille, yrittäjille ja veronmaksajille tuhottomasti maksava byrokratia olisi helppo purkaa. Kunnissa olisi riittävä organisaatio ja luottamusmiesten armeija ottamaan vastuuta esimerkiksi ympäristöluvista. Jos ympäristölupaa tarkastellaan lain hengessä, sen ei saisi ottaa kantaa muuhun kuin lannan määrään. Avin ja Ely-keskuksen viranomaisvalvonta on tarpeetonta.
Ajatus ei miellytä ympäristöministeriötä. Eräs ministeriön virkamies on sanonut tyhjentävästi, että ”asiantuntemus on toisissa pöydissä”. Toisin sanoen bulevardin eteläpuolella koetaan, että heiltä löytyy maamme viisaus.
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta koostuu ”laajapohjaisesti” aktivistijärjestöjen edustajista ja erilaisista virkamiehistä. Yhtäkään tuottajaa neuvottelukunnassa ei ole. Aktivistijärjestöillä on lähinnä shown pitäjän rooli mediatemppuineen.
Kun erilaisissa valmisteluissa ovat sikin sokin mukana Birdlife, monet eläinsuojelujärjestöt, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja niin edelleen, elinkeinon huomioimatta jättäminen on taattu. Järjestöt ovat ympäristöministeriön valtuuttamia lainvalmistelijoita. Asiantuntemukseksi riittävät voimakas asenne, mielipiteet ja ideologia – Vihreä perinne.
Tuotantoeläinten hyvinvointikriteerit keskittyvät lähinnä rakennetun lähiympäristön millimetreihin. Varsinaiseen hyvinvointiin on olemassa oikeitakin työkaluja, kuten WQ-tutkimus. Peltoviljelyn ympäristösäännökset on laadittu vesiensuojelun näkökulmasta. Viimeisin hullutus on lannanlevityskielto pelloilla, joissa on kaltevia kohtia. Perusteissa ei taida olla tutkimuspohjaa nimeksikään.
Koko maata kuohuttanut pysyvä nurmi saattaa vähentää nurmialan murto-osaan. Päätös on EU-tuomioistuimen, mutta siihen reagoitiin panemalla pää puskaan, ja silloinkin liian myöhään. Ennakkotietoa on ollut jo ministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) hallintokaudella. Hevosia ja lehmiä joudutaan pahimmassa tapauksessa teurastamaan. Heinää ei voi olla ilman heinämaata.
Ympäristöväen ideologiaan perustuva päätöksenteko vainoaa ruuantuotantoa. Maanparannusaineet, joiden ravinteet ovat erittäin hidasliukoisia, on käytännössä kiellettyjä. Viherrakentamisessa ei sen sijaan niille ole mitään rajoituksia. Leikkipuiston viereen voidaan mättää yhdyskuntajätekompostia vaikka metrien korkuisen meluvallin verran hulevesistä piittaamatta.
Ministeriön hallintomössö on määrännyt, että suomalaiselle peltoviljelylle heille piisaa pienemmät lannoitemäärät. Nämä kotiryssät eivät osaa ajatella nenäänsä pidemmälle, ennen kuin oma soppalautanen on tyhjä.
Kirjoittaja Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.