Kukaan ei vielä kuukausi sitten olisi arvannut Ukrainan tilannetta ja sitä seurannutta kansainvälisen politiikan kehityskulkua. Nyt päällä oleva tilanne on raju osoitus turvallisuuspoliittisen tilanteen äkkinäisistä ja ennakoimattomista muutoksista, ja vahva muistutus, että rauhaa, demokratiaa ja vapautta ei tule pitää itsestäänselvyyksinä.
Tapahtumakulun selkeä johtopäätös on oltava, että puolustusmenojen ja resurssien alasajon aika on ohi. Suomen puolustuskyky vaatii maamme kokonaisvaltaisesti turvaavia ratkaisuja, ja väistämättä puolustusvoimien resurssit on nostettava niiden esittämälle tasolle.
Fakta lienee kuitenkin, että vaikka panostukset omaan puolustukseemme olisivat hyvinkin merkittävät, eivät mitkään suomalaiset puolustussatsaukset yksinään riittäisi varmistamaan turvallisuuttamme kriisin syttyessä. Tästä syystä kattava keskustelu Nato-jäsenyydestä on aloitettava kiireen vilkkaan ja toden teolla.
On hyvä pitää mielessä, että Natoon ei suin päin kävellä, eikä liittymisprosessi ole kevyt, helppo tai nopea. Jo lähtökohtaisesti liittymisen eteenpäin vieminen tapahtuu ainoastaan sitten, kun laaja kansan enemmistö näkee jäsenyyden myönteisenä. Tämä ei kuitenkaan voi olla tekosyy poliittisen aloitteellisuuden puuttumiselle asiaa kohtaan.
Muistettava on myös, että ”Nato-optio on illuusio, jos ajatuksena on, että palovakuutus otetaan vasta sitten, kun tuli jo kytee nurkan alla”, kuten presidentti Ahtisaari on kommentoinut. Näin ollen todennäköisintä onkin, että Suomen jäsenyys ei tällä hetkellä ole ajankohtainen muidenkaan jäsenmaiden mielestä, joiden hyväksyntä jäsenyyteen vaaditaan.
Nato-keskustelu leimahtaa helposti aatteelliseksi sekä mielikuviin että harhakuviin pohjautuvaksi. Laajapohjaisen keskustelun käyminen edellyttää nyt kunnollisen Nato-jäsenyyden arviointityötä. Asiantuntijoiden kattava arvio muun muassa jäsenyyskustannuksista ja teknisistä tekijöistä, ilman poliittisia ennakkoluuloja, antaisi mahdollisuuden yleiskuvan luomiseksi nykytilanteesta ja mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista. Harhakuville sinkkiarkuista ei enää ole tilaa.
Kokoomuksen selkeä ja myönteinen Nato-kanta on hyväksytty jo vuoden 2006 puoluekokouksessa: ”Kokoomuksen mielestä tulevaisuudessa jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa.”
Vaikka tuoreet uutiset nostivat aiheen pinnalle, ei aloite ole siis puolueellemme uusi. Nato-jäsenyyden arviointi on käynnistettävä heti, ja toivon, että nyt muuttunut eurooppalainen turvallisuuspoliittinen tilanne laittaa sekä poliittiset päättäjät että kansalaiset käymään keskustelun puolustusyhteisöön liittymisestä. Tällöin seuraavassa hallitusohjelmassa voi Nato-jäsenyyden kirjaus ehkä jo olla myönteinen?
Kirjoittaja on kokoomuksen eduskuntaryhmän 3. varapuheenjohtaja.