Viime vuosien veropolitiikka ja viime viikon kehysratkaisut niiden mukana herättävät paljon kysymyksiä Suomen tulevaisuudesta. Kaikki tunnustavat, että valtiontalous on pakko saada tasapainoon. Suurempi keskustelu on jo sitten siitä, miten tämä homma hoidetaan.
Yksi näkökulma on se, että kerätään enemmän veroja ja samalla nostetaan voimakkaasti progressiota. Toinen näkökulma on taas lähestyä samaa asiaa kasvun ja kannustavuuden avulla. Ensimmäinen vaihtoehto eli progressiiviset veronkorotukset ovat viime vuosina olleet vallitseva ajattelutapa.
Tässä yhteydessä unohdetaan kuitenkin se, että Suomi ei enää ole se pussinperä, jossa ihmiset rutisevat, mutta maksavat korkeammat veronsa. Tosiasiassa rikkaimmat ja varakkaimmat miettivät monia vaihtoehtoisia ratkaisuja ja koko maailma on tässä pelikenttänä. Yksi tärkeä kysymys näillä ihmisillä on se, että kannattaako Suomeen enää investoida?
Otan kaksi esimerkkiä. Suomi todella huutaa teollisia ja laajemminkin yksityisen sektorin investointeja. Teollisuus on jo pidempään vaatinut, että meillä pitää olla vakaa ja ennakoiva toimintaympäristö ja kilpailukykyinen verokanta. Lisäksi on oltu todella huolestuneita siitä, miten yritystoiminta saadaan siirrettyä seuraavalla sukupolvelle.
Hallituksen sopima yhteisöveron alennus antaa positiivisen signaalin investoivalle teollisuudelle. Hienoa. Samalla näyttää kuitenkin siltä, että tämä parannus on otettava nopeasti pois toisesta taskusta: perintö- ja lahjavero kiristyy, osinkoverotus kiristyy ja poistojen määrä vähenee.
Viesti on ristiriitainen eikä innosta omistajayrittäjiä investoimaan yrityksensä kehittämiseen. Investoinnit ovatkin viime vuosina kohdistuneet enemmän kotimaan kiinteistöihin, jossa tuotto on ollut varmempaa. Nyt poliitikot ovat tulossa taas askeleen perässä – eiköhän veroteta lisää suomalaisia kiinteistöjä. Tämän seurauksena suomalainen raha valuu ulkomailla oleviin sijoituksiin – kierre jatkuu ja Suomi häviää.
Toinen hyvä esimerkki ovat suurempia eläketuloja saavat ihmiset. Vuonna 2013 verotus kiristyi ylimmissä eläkkeissä lähes kaksi prosenttiyksikköä. Nousu johtui suurimmaksi osaksi eläketulon lisäverosta, jota maksetaan 6 prosenttia 45 000 euroa ylittävästä eläketulosta. Taas kuulostaa solidaariselta – paremmin maksamaan kykenevät maksavat enemmän ja tässä taloudellisessa tilanteessa vielä oikein paljon enemmän.
Samalla unohdetaan taas se, että myös eläkkeensaajat ovat eläkkeensä ansainneet ja toimivat rationaalisesti. Esimerkiksi Portugalin Algarven maakunta mainostaa itseään nollaverokannalla ja haluaa nousta maineeseen Euroopan Floridana eläkeläisille. Portugali uskoo, että rikkaat eläkeläiset kuluttavat niin paljon, että se hyötyy strategisesta valinnastaan.
Taas rationaaliset suomalaiset miettivät vaihtoehtojaan. Lähdenkö lämpimään, jossa elinkustannukset ovat halvempia ja rahaa jää käteen eläkkeestä 30 prosenttia enemmän. Sairastuminen ja siihen liittyvä terveydenhuolto ja sosiaaliturva hiukan mietityttävät, mutta voisinhan muuttaa sitten takaisin kymmenen vuoden kuluttua. Ja kun on tarpeeksi rikas, lakimiehet saavat hoitaa tämän byrokratian.
Nämäkin kaksi esimerkkiä osoittavat, että Suomi ja suomalaiset eivät enää ole vihoviimeinen pussinperä, jossa valitetaan jatkuvasti, mutta maksetaan veromme kiltisti. Suomalaiset ovat nykyään maailmankansalaisia ja osaamme äänestää myös jaloillamme. Voimme ainoastaan moralisoida näitä ihmisiä. Vai olisiko sittenkin matala verotaso ja laaja veropohja parempi vaihtoehto Suomelle ja suomalaisille kuin korkeat kateusverot?
Harri Jaskari on kansanedustaja (kok.).