Terveydenhuoltolakiin säädetystä julkista terveydenhuoltoa koskevasta valinnanvapaudesta huolimatta potilaan todellinen valinnanvara on Suomessa pieni. Valtiovarainministeriön ensi vuoden talousarvioesityksen mittavat terveyspalveluiden Kela-korvausleikkaukset kutistavat valinnanvapautta entisestään – eriarvoisuutta lisäten.
Kunnallisen perusterveydenhuollon saatavuus ja hoitoon pääsy ovat maassamme kansainvälisesti heikolla tasolla. Terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa-arvoisesta terveyspolitiikasta. Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.
Hallitusneuvotteluissa sovimme, että eduskuntakauden aikana toteutetaan soten rakenne- ja rahoitusuudistus sekä valinnanvapauden ja tuotannon monipuolistaminen. Me kokoomuksen hallitusneuvottelijat pidimme välttämättömänä, että hallituksen kärkihankkeeksi sovittiin palveluiden asiakaslähtöisyys. Tarkoitus on mahdollistaa ihmisten omien valintojen tekeminen sekä tehdä palveluiden kustannukset ja laatu läpinäkyväksi. Valinnanvapauden edistäminen vahvistaa asiakkaan asemaa, kun hän saa aitoa päätösvaltaa palveluista.
Riittävää valinnanvaraa ei ole mahdollista tarjota ilman tuottajakunnan laajentamista ja julkisten palvelumarkkinoiden avaamista nykyistä enemmän yksityisille ja kolmannen sektorin tuottajille. Tuotannon monipuolistuessa palvelujen saatavuus paranee, koska palvelujen tuotanto yleensä sopeutuu paikalliseen kysyntään. Lisäksi palvelut monipuolistuvat, kun alalle saadaan lisää erilaisia toimijoita.
Hallitusneuvotteluissa sovimme myös, että hallitus käynnistää palvelusetelijärjestelmän laajentamiseen tähtäävän kokeilun. Tavoitteena on saada vielä puuttuvia kokemuksia palvelusetelin laajemmasta käytöstä ja mahdollisista lainsäädännön muutostarpeista.
Vaikka palvelusetelin käyttö on hieman kasvanut, on palvelusetelijärjestelmiä silti edelleen käytössä valitettavan vähän erityisesti terveydenhuollossa. Johtava palvelusetelikunta on Jyväskylä ja siellä palvelusetelin osuus sote-palveluista on kaksi prosenttia. Jyväskylän kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia.
Kokeilusta on erityisesti etsittävä keinoja peruspalveluiden vahvistamiseen. Jos kunta ei kykene tarjoamaan riittävässä määräajassa perusterveydenhuoltoa, on kuntalaisen etu, että hänellä on mahdollisuus hankkia palvelu kunnan myöntämällä palvelusetelillä palveluyritykseltä, jonka kunta on hyväksynyt palveluntuottajaksi. Näin jämähtäneet terveyskeskusjonot ja pitkät odotusajat esimerkiksi suunterveydenhuoltoon saadaan kuriin. Suunnitelmallisesti käytettynä palveluseteli tuo säästöjä taloustalkoissa kamppaileville kunnille.
Jotta palvelusetelin käyttöön saadaan aidosti vauhtia, on valtakunnalliseksi tavoitteeksi asetettava palveluseteleiden käytön kasvattaminen viiteen prosenttiin sote-palveluiden kokonaisuudesta. Hallituksen on alueellisten kokeilujen ohella viisasta katsoa keinoja, joilla valtakunnallisesti voidaan kannustaa palvelusetelin käyttöön ja saavuttamaan viiden prosentin tavoite palveluseteleiden käytössä.
Palveluiden kustannustehokkuuden ja laadun parantamiseksi on olennaista, että nykyisiä tuotantotapoja ei betonoida, vaan kannustetaan etsimään uusia tapoja tuottaa palveluita. Samalla annetaan vahva viesti sote-alan pk-yrityksille, että ilman niitä Suomi ei pärjää.
Palvelusetelijärjestelmillä on saavutettu tuloksia, joita koko sote-uudistuksella tavoitellaan: palveluiden tasavertaista saatavuutta, terveys- ja hyvinvointihyötyjä, kansalaisten valinnanmahdollisuuksien parantamista ja kustannusten hillintää.
Kirjoittaja Sari Sarkomaa on kokoomuksen kansanedustaja ja sosiaali -ja terveysvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan jäsen.