”Päättävissä asemissa olleet suomalaiset ovat tehneet isoja virheitä kymmenen viime vuoden aikana. Tämä koskee niin hallituksia, etujärjestöjohtajia kuin yritysten johtajiakin. Uuteen ei rohjeta panostaa”, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila toteaa Helsingin Sanomien vieraskynä-kirjoituksessaan.
Ollilan mukaan Suomi on putoamassa muiden Pohjoismaiden ja Saksan kelkasta tärkeimmillä talouden mittareilla, joita ovat bruttokansantuote, työllisyys, työttömyys, julkisen talouden tasapaino ja vaihtotase.
Hänen mukaansa nyt pitää analysoida, mitä nousuun pääsy nykyoloissa vaatii, laatia suunnitelma ja toteuttaa sitä määrätietoisesti. Malliesimerkkinä tästä hän nimeää Finnairin.
”Perusvirhe on itsetyytyväisyys. On uskottu, että rajusti muuttuvassa maailmassa pärjätään vanhoilla eväillä. Ellemme sopeudu aktiivisesti muutokseen, yrityksemme häviävät kilpailun. Vanhat työpaikat katoavat eivätkä uudet synny. Verotulot jäävät kertymättä”, Ollila kirjoittaa.
Ollila korostaa, ettei Suomi ole suhdannekuopassa vaan kyseessä on rakenneongelma, johon elvytys ei ole ratkaisu. Tämän takia tarvitaan liiketoiminnalle selvästi parempi ympäristö.
”Palkanmuodostukseen on luotava vientisektorin tarpeista lähtevä malli, joka sallii aidon paikallisen joustavuuden. Sääntelyä on yksinkertaistettava, ennustettavuutta parannettava ja työn verotusta kevennettävä. Julkista palvelutuotantoa on tehostettava sekä panostusta osaamiseen ja tutkimukseen lisättävä”, hän kirjoittaa.
Ollila muistuttaa, ettei voi kuitenkaan luvata yhtäkään työpaikkaa, vaikka hallitus saisi kilpailukykypakettinsa toteutettua, palkanmuodostus muuttuisi joustavammaksi, työn verotus kevenisi ja tutkimusrahoitusta lisättäisiin tuntuvasti.
Lisää rohkeutta
Jorma Ollila korostaa, että työpaikkoja koskevat päätökset tehdään yrityksissä, joihin tällä hetkellä kaivattaisiin rohkeutta. Johtajien tulisi hänen mukaansa ottaa oppia startup-polven riskinottohalusta. Poliittisten päättäjien tehtävä puolestaan on poistaa riskinoton tieltä jarrut.
”Kokemus osoittaa, että yritykset reagoivat liiketoimintaolosuhteiden paranemiseen investoimalla ja luomalla työpaikkoja. Parhaimmillaan olosuhteiden uskottava muutos laukaisee melkoisen määrän investointeja. Ja kun työllisyys kohenee, yritykset alkavat taas kilpailla työntekijöistä paremmilla palkoilla ja muilla työehdoilla”, hän toteaa.
Ollila suhtautuu toiveikkaasti työmarkkinajärjestöjen kykyyn saada aikaan muutoksia. Hän kuitenkin korostaa, että uudistukset saattavat vielä vesittyä, jos vieläkään ei riittävän laajasti ymmärretä välttämättömien muutosten suuruusluokkaa. Myös hallituksen koulutus- ja tutkimusrahoituksen leikkaukset hän näkee ongelmallisina.
”Kuvitellaan, että pikkuviilaukset auttavat ja riidellään toissijaista asioista. Monet ay-johtajat sanovat, ettei mitään työehtojen heikennyksiä voida hyväksyä tai että paikallisen sopimisen edellytykset ovat jo kunnossa. Oppositio järjestää välikysymysäänestyksiä menettelytavoista. Oikeusoppineet tulkitsevat kärkkäästi mitkä tahansa muutokset perustuslain vastaisiksi, taloudelliset tosiasiat sivuuttaen”, hän kirjoittaa.