Entinen pääministeri Esko Aho totesi Ylen Ykkösaamun haastattelussa tasavallan presidentti Mauno Koiviston poismenon olleen erään aikakauden loppu.
– Sodan käyneen sukupolven vaikutus nyky-yhteiskuntaan on koko ajan vähäisempi. Presidentti Koivisto oli sen sukupolven viimeinen näkyvä edustaja.
Aho on viimeinen elossa oleva Koiviston presidenttikausien aikana vallassa ollut pääministeri. Fundeeraavan presidentin ja nopeatahtisen uuden pääministerin yhteistyö johti uuden aikakauden alkuun. Aho kertoi saaneensa presidentiltä paljon tukea ja poikkeuksellisia tehtäviä. Tästä yhteistyöstä alkoi myös uudenlaisen presidentti-instituution aika Suomessa.
Koiviston ja Ahon suhde oli keskeinen Suomen yhteiskunnan suuressa murroksessa 1990-luvun alussa kun Neuvostoliitto hajosi, Baltian maat itsenäistyivät ja myöhemmin kun Suomi päätti hakea Euroopan yhteisön jäsenyyttä.
– Koiviston johdolla Suomi siirtyi kylmän sodan asetelmasta uuteen asetelmaan, joka teki meistä eurooppalaisen toimijan.
Uuden sukupolven päättäjä
– Alku oli hyvin tunnusteleva. Kun menin presidenttiä ensimmäistä kertaa tapaamaan, huomasin selvästi, että olin hänelle uusi kasvo ja outo lintu, Aho kuvailee yhteistyötä presidentin kanssa.
Presidentti Koiviston suora tuki Ahon hallitukselle oli merkittävä tekijä etenkin 1990-luvun alun talouspoliittisessa päätöksenteossa. Presidentti käytti julkista arvovaltaansa ja silloisia valtaoikeuksiaan parlamentaarisen päätöksenteon vahvistamiseen. Ahon mukaan tuo tuki oli kriittisissä vaiheissa äärimmäisen tärkeää.
Koivisto antoi Aholle monia erivapauksia ja uusia oikeuksia pääministerinä.
– Hän selvästi siirsi valtuuksia ja antoi tehtäviä, jotka olivat perinteisesti kuuluneet presidentin toimivaltaan, Aho kertoo.
Vahvassa yhteistyössä Suomessa toimittiin tuolloin muun muassa Baltian maiden itsenäistyessä ja pohjoismaisen yhteistyön tiivistyessä. Koivisto oli merkittävä taustavoima myös Suomen EU-ratkaisun kannalta.
Aho näkee Koiviston perinnön Suomelle olleen erittäin suotuisa.
– Koiviston vallankäyttö oli hyvin erilaista kuin Kekkosella. Kekkonen yritti muuttaa olosuhteita. Koivisto sen sijaan malttoi mielensä ja odotti sopivaa tilaisuutta. Fundeeraaminen tarkoitti sitä, että hän odotti otollisinta hetkeä.