Tutkija ei luota Venäjän rauhanomaisiin aikeisiin. LEHTIKUVA / ILKKA RANTA

”1940 oli perustavanlaatuinen opetus” – tutkija varoittaa Venäjästä

Sotilaallinen uhka on tutkijan mukaan todellinen, vaikka Kreml väittää haluavansa rauhaa.

Baltian mailla ei ole minkäänlaisia perusteita luottaa presidentti Vladimir Putinin johtaman Venäjän vakuutuksiin hyväntahtoisista aikeistaan, Tallinnassa toimivan kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksen (ICDS) tutkimusjohtaja Tomas Jermalavicius sanoo.

Toistuvat väitteet, joiden mukaan Venäjä haluaa viimeiseen saakka välttää sotilaallista voimankäyttöä tai että se ei pyrkisi horjuttamaan länsimaiden poliittista vakautta, ovat hänen mielestään monin tavoin katteettomia.

Baltiassa tiedostetaankin Jermalaviciusin mukaan hyvin, että vaikka vahva sotilaallinen puolustuskyky ja oman alueen hyväksikäytön estäminen ovat välttämättömiä, ne eivät yksin riitä takaamaan maiden turvallisuutta.

– Vuoden 1940 perustavanlaatuinen opetus maissa, jotka käyttivät lähes viidenneksen valtion budjetista puolustusmenoihin, on hyvin yksinkertainen: mikään määrä sotilaallista voimaa ei suojele politiikan ja yhteiskunnan epäonnistumiselta, Jermalavicius muistuttaa virolaisen Diplomaatia-lehden julkaisemassa artikkelissaan.

Viro, Latvia ja Liettua olivat syksyllä 1939 luovuttaneet alueeltaan tukikohtia Neuvostoliitolle otaksuen siten välttyvänsä sodalta ja säilyttävänsä itsenäisyytensä. Kaikki kolme maata joutuivat kuitenkin kesällä 1940 puna-armeijan miehittämiksi. Maiden kohtaloa on selitetty muun muassa niiden silloisten poliittisten järjestelmien hauraudella ja sisäisellä epäluottamuksen ilmapiirillä, jota Neuvostoliitto oli Josif Stalinin johdolla systemaattisesti pyrkinyt lietsomaan.

Puolustusta ei voi rakentaa pilvilinnojen varaan

Tutkimusjohtaja Jermalaviciusin johtopäätös on selvä: Baltian maiden, kuten muidenkin läntisten demokratioiden, on kyettävä panemaan kampoihin Venäjän aggressiivisille pyrkimyksille paitsi poliittisesti ja sotilaallisesti, myös kyber- ja informaatiotasolla, taloudellisesti, kulttuurisesti ja jopa urheilun saralla.

Hänen mielestään on hedelmätöntä syyllistää itseään ”liiallisesta provokatiivisuudesta” tai käydä jatkuvaa väittelyä siitä, onko Venäjän toimista ”riittäviä todisteita”. Loputtoman itsetutkiskelun sijasta hän kehottaa hakemaan järeitä ratkaisuja Kremlin pitämiseksi aisoissa.

– Putinin Venäjä on roistovaltio, mutta pohjimmiltaan myös heikko – ja sellaisena sitä tulisi myös kohdella, Jermalavicius sanoo.
Baltian maat joutuvat Jermalaviciusin mukaan usein kuulemaan suosituksia, joiden mukaan niiden olisi parasta lakata kantamasta huolta Venäjän vihamielisistä aikeista. Suositusten taustalla on ajatus siitä, että Venäjä olisi rationaalinen toimija, jolle Viron, Latvian ja Liettuan Nato-jäsenyys ja niiden alueelle sijoitetut monikansalliset taisteluosastot muodostaisivat riittävän pelotteen.

Jermalavicius itse on toista mieltä: hänen mukaansa huolet ovat perusteltuja, ja painajaisskenaario olisi toteutuessaan Baltian maille eksistentiaalinen uhka. Vaikka Naton nykyiset toimet kenties riittäisivät pidättelemään Venäjää ja vaikka Putin ei olisi valmis riskeeraamaan maansa olemassaoloa, hän korostaa, että pelkkä toiveajattelu ei kuitenkaan kelpaa vaaralle alttiiden maiden puolustussuunnittelun perustaksi.

– Myöskään se, että läntisten asiantuntijoiden venäläiset keskustelukumppanit pyrkivät leimaamaan Baltian maiden huolet aiheettomiksi tai jopa vainoharhaisiksi, ei todista niitä vääriksi, Jermalavicius tähdentää.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt