Euroopan syvenevä puolustuspoliittinen yhteistyö on järkevää, arvioi turvallisuusanalyytikko, prikaatikenraali evp. Juha Pyykönen.
– Tämä on myönteinen asia, mutta sillä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä EU:n puolustuksen kanssa, koska siitä vastaa Nato – pois lukien kuusi sen ulkopuolella olevaa pientä EU-maata, Juha Pyykönen sanoo Verkkouutisille.
EU-maiden valtionjohto kokoontui torstai-iltana Brysseliin juhlalliseen puolustusyhteistyöseremoniaan. Huippukokouksen yhteydessä järjestetyssä sotilasedustajien ja pääministerien tilaisuudessa annettiin lähtölaukaus pysyvälle rakenteelliselle puolustusyhteistyölle (PRY).
Vuodenvaiheessa käynnistyy 17 hanketta, jotka liittyvät puolustusalan koulutukseen, voimavarojen kehittämiseen ja operatiiviseen valmiuteen. Suomi lähtee mukaan kolmeen hankkeeseen, joissa kehitetään kyber-puolustusta, karsitaan esteitä rajat ylittävältä sotilasjoukkojen liikenteeltä ja kehitetään sodanajan radioliikenteen ohjelmistoja.
Pyykösen mukaan puolustusyhteistyöhankkeilla vahvistetaan Natoon kuuluvien EU-maiden suorituskykyjä.
– Eli EU:n työkaluilla parannetaan Naton puolustuskykyä. Tämä on erittäin hyvä asia, koska se helpottaa tätä kahden prosentin tavoitetta. Sillä tasoitetaan Yhdysvaltain ja eurooppalaisten Nato-maiden välistä epäsuhtaa puolustusrahoituksessa.
Naton tavoite on, että jokainen jäsenmaa käyttäisi puolustukseen kahta prosenttia sen bruttokansantuotteesta vastaavan summan. Vain harva Nato-maa yltää kuitenkaan tavoitteeseen. Yhdysvallat käyttää Nato-maista kirkkaasti eniten varoja puolustukseensa.
Pyykönen muistuttaa, että rakenteellinen puolustusyhteistyö käynnistettiin jo 2000-luvun alussa.
– Tämä PRY-hanke on vanha asia jo vuodelta 2000, jolloin tämä EU:n kriisinhallintakyvyn kehittäminen aloitettiin. Silloin luotiin samat järjestelmät kuin tässä pysyvässä rakenteellisessa yhteistyössä.
Uutta PRY-hankkeessa on komission kehittämä EU:n puolustusrahasto, ja se on Pyykösen mukaan tervetullut asia. Samalla on aiempaa yhtenäisempänä viety eteenpäin ajatusta eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehittämisestä sekä löydetty tapoja tehostaa jäsenmaiden investointeja ja yhteisten toimien suunnittelua esimerkiksi aseiden, kaluston ja asejärjestelmien hankkimisessa.
– Tätä on syytä kehittää, ja siinä on potentiaalia parempaan.
Työnjako
Pyykösen mukaan EU:n ja Naton välille pitäisi luoda konkreettinen työnjako.
– Kehitys on kuitenkin ollut päinvastainen poliittista syistä, ja järjestelmät ovat kehittyneet entistä enemmän päällekkäisiksi, Pyykönen kertoo.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan EU:lle sopisi luonteensa vuoksi parhaiten hoitaa siviilikriisinhallintaa, ja Nato hoitaisi sotilaallisen kriisinhallinnan sekä sotilaallisen puolustuksen.
– EU on tähän asti kehittänyt sotilaallista kriisinhallintaa, ja se on ihan hyvä asia. Jos sitä halutaan kehittää, niin kehitetään vaan. Joukot ja järjestelmät tulevat jäsenmaista, joista valtaosa on Naton jäseniä.
Pyykönen korostaa, että EU:lla on sotilaallisen turvallisuuden sektorilla yksi rooli, ja se on sotilaallinen kriisinhallinta.
– Kyse on kriisinhallinnasta, ja se tapahtuu määritelmällisesti EU-maiden ulkopuolella. Tämä määritelmä on nyt muuttumassa. Viime vuonna EU:n neuvosto linjasi, että myös kansalaisia pitää suojella unionin sisällä.
Hänen mielestään siihen saakka sanapari EU:n puolustus on vastannut kehnosti todellisuutta. EU:lla ei ole kykyjä eikä suunnitelmia, ja puolustusta on toimeenpantu vain ulkomailla eikä EU-rajojen sisäpuolella.
– Mikä se sellainen puolustus on, kun sitä ei ryhmitetä rajalle? Tämä johtuu tietenkin siitä, että Nato-maat eivät siihen suostu, koska niillä on jo puolustusjärjestelmä.
Pyykösen mukaan EU:n sotilasrakenteelle on olemassa selkeä rooli, ja se on sotilaallinen kriisinhallinta, jota vihdoin koordinoidaan EU:n siviilikriisinhallinnan kanssa. Tämä monipuolisuus on EU:n vahvuus, ja unionilla on välineet sitä varten.
– Natossa tämä suhde on toisin päin. Puolustusliitolla on vahva sotilasrakenne, mutta sen siviilikriisinhallinta on vaatimaton.
Naton turvakehikko
Saksa, Ranska, Italia ja Espanja vetivät PRY-hanketta ja mukana olivat myös Belgia, Alankomaat, Suomi ja Tshekki. Lisäksi Itävalta ja Irlanti olivat aktiivisesti mukana, vaikka eivät kuuluneet ydinryhmään.
Suomi, Itävalta ja Irlanti eivät kuulu Natoon. Vaikka ydinryhmän Nato-maat ovat sotilaallisesti liittoutuneita, ne halusivat viedä EU:n puolustusyhteistyötä eteenpäin turvallisuusympäristön muutoksesta johtuen.
– Ranskan suurena ajatuksena on se, että siitä tulee uudestaan Euroopan johtovaltio, kun Saksa on poliittisesti lamaantunut ja Britannia Brexitin myötä poistumassa, Juha Pyykönen sanoo viitaten Ranskan presidentti Emmanuel Macronin Eurooppa-poliittiseen puheeseen Sorbonnen yliopistossa syyskuussa.
Macron esitteli Eurooppaa koskevassa puheessaan mittavia toimia Euroopan unionin integraation syventämiseksi.
Hän haluaa muun muassa mennä eurooppalaisessa puolustuksessa aiemmin suunniteltua pidemmälle. Lisäksi Euroopan yhteiseen puolustukseen kuuluisi Macronin visiossa yhteiset ”interventiojoukot”, yhteinen puolustusbudjetti, eurooppalainen tiedusteluakatemia ja yhteinen puolustusdoktriini, jotka olisivat voimassa jo ensi vuosikymmenellä
– Euroopassa on kansallisia ja poliittisia tavoitteita, joiden ajamiseksi käytetään tätä puolustuspoliittista yhteistyötä, Pyykönen toteaa.
28 EU-maasta kuusi on Naton ulkopuolella; Suomi, Ruotsi, Itävalta, Irlanti, Malta ja Kypros. Pyykösen mukaan neljä viimeksi mainittua eivät tarvitse Naton turvakehikkoa, koska ovat kauempana Venäjästä. Lisäksi Itävalta ja Irlanti ovat perustuslain mukaan sotilaallisesti liittoutumattomia.
Pyykönen korostaa, että Suomi ja Ruotsi puolestaan tarvitsisivat Naton turvakehikkoa geopoliittisen sijaintinsa vuoksi. Siksi ne haluavat olla mukana PRY:ssä, joka on parempi kuin ei mitään.
Kova turvallisuus on kuitenkin Natossa, vaikka PRY-yhteistyöstä kertovassa asiakirjassa viitataan Suomen vaatimuksesta Lissabonin sopimuksessa mainittuun avunantovelvoitteeseen.
– PRY:ssä ei ole mitään takeita siitä, että saataisiin apua tiukan paikan tullen, koska EU ei ole mikään puolustusliitto, Pyykönen sanoo viitaten Naton 5. artiklan turvallisuustakuisiin.
