Disinformaatiosta on tullut merkittävä osa Venäjän sotilasdoktriinia ja sitä ohjataan käytyyn poliittiseen keskusteluun kohdemaissa paljon suuremmalla laajuudella ja kehittyneemmin kuin aiemmin edes Neuvostoliiton aikana, kirjoittaa New York Timesin Moskovan kirjeenvaihtaja Neil MacFarquhar.
Hän nostaa yhdeksi esimerkiksi Ruotsissa käydyn Nato-keskustelun. Kesken jäsenyydestä käydyn julkisen keskustelun viranomaiset huomasivat vääristyneiden ja täysin valheellisten väittämien tulvivan sosiaalisessa mediassa leviten myöhemmin myös perinteisiin tiedotusvälineisiin.
Väitteiden mukaan esimerkiksi liittyessään Natoon Ruotsi joutuisi varastoimaan salaa ydinaseita tai Nato voisi hyökätä Venäjälle Ruotsista ilman maan suostumusta. Ruotsalaiset naisetkaan eivät olisi turvassa syytesuojaa nauttivien Nato-sotilaiden raiskauksilta. Venäläisistä lähteistä on myös suoraan vihjattu, että maa joutuisi liittymisen jälkeen esimerkiksi lähettämään sotilaitaan erilaisiin konflikteihin ympäri maailmaa.
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin (sd.) kiertäessä ympäri maata puhumassa yleisölle sopimuksen hyvistä puolista hän törmäsi jatkuvasti kysymyksiin jotka pohjautuivat liikkeelle laskettuihin huhuihin. Ministerin tiedottajan mukaan ihmiset eivät olleet tottuneet vääristelyyn ja olivat peloissaan sekä epätietoisia mihin voisi uskoa.
Hultqvistiin itseensä kohdennettiin väärennetty kirje, jossa hän olisi laittomasti kannustanut suurta ruotsalaista puolustusalan yritystä myymään tykkejä Ukrainaan. Tämä yritys saatiin kumottua kotimaassa, mutta kysymyksiin asiaan liittyen saa muissa maissa vastailla yhä.
Väittämien tarkkaa lähdettä on mahdoton selvittää, mutta ruotsalaiset pitävät pääepäiltynä Venäjää ja sen pyrkimyksiä rajoittaa Naton laajenemista. Samoilla linjoilla ovat myös eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset tiedustelun asiantuntijat. Leviävän vääristellyn ja harhaanjohtavan tiedon määrä on niin suuri, että sekä Nato että Euroopan unioni ovat perustaneet erityisiä yksiköitä niiden tunnistamiseksi ja kumoamiseksi.
”He käyttävät kaikkea internet-trolleista propagandaan ja harhaanjohtavan tiedon levittämiseen Sputnikin ja RT:n kaltaisten mediayhtiöidensä kautta”, sanoo Ruotsin turvallisuuspoliisin tiedottaja Wilhelm Urme.
Venäjä on johdonmukaisesti kiistänyt disinformaation käytön länsimaan kansalaisten ajatusten muokkaamiseksi ja kutsunut väitteitä usein ”russofobiaksi”.
Asiantuntijoiden mukaan vääristelykampanjoiden perusrakenne on kuitenkin aina sama. Väärä tieto saa alkunsa venäläisestä medialähteestä tai aihealueeseen liittyvästä nettisivustosta ja sitä käytetään sen jälkeen lähteenä laitaoikeiston tai laitavasemmiston uutisoinneissa.
Sivustoja seuraavat jakavat uutista ja se lähtee leviämään. Aihealueesta riippumatta tavoite on sama: saada aikaan ”älä luota kehenkään” -ajattelua. Tavoitteena on heikentää Venäjän vastustajia sisäisesti.
Ruotsin toiminnan kaltaisia esimerkkejä löytyy Euroopasta runsain määrin. Länttä kuvaillaan monin paikoin muun muassa jakautuneeksi, rappeutuneeksi ja epävakaaksi paikaksi, jonka ovat vallanneet väkivaltaiset maahanmuuttajat.
”He haluavat luoda kuvan, jossa Eurooppa on sortumassa”, Hultqvist luonnehti asiaa haastattelussa.
