Kun entiset neuvostotasavallat Ukraina, Georgia ja Moldova päättivät solmia assosiaatiosopimuksen Euroopan unionin kanssa, ne tiesivät, että Venäjä ei siitä pitäisi. Talouden näkökulmasta ratkaisu oli kuitenkin luontevampi kuin lännestä katsoen kenties voisi kuvitella.
– EU on kaikille kolmelle maalle Venäjää tärkeämpi kauppakumppani jo nyt, Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Heli Simola sanoo.
Simola tuottaa analyysia rahapolitiikan tueksi keskuspankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksella.
– Vaikka myös Venäjän merkitys maiden talouksille on edelleen hyvin merkittävä, moni seikka on puoltanut siteiden tiivistämistä länteen, Simola sanoo.
Useiden Keski- ja Itä-Euroopan entisten sosialistimaiden nopea modernisoituminen ja vaurastuminen EU-jäsenyytensä myötä on pantu tarkoin merkille maissa, joiden oma talouskehitys on ollut huomattavasti vaatimattomampaa.
– Varsinkin Baltian maat ovat olleet erinomainen esimerkki onnistuneisiin uudistuksiin perustuvasta menestystarinasta.
Venäjän taloudellinen vetovoima on kaikista Kremlin ponnisteluista huolimatta osoittautunut EU:ta tuntuvasti vähäisemmäksi.
Erilainen tuotantorakenne
Heli Simola ei pidä yllättävänä, että Ukraina, Georgia ja Moldova ovat kallistuneet assosiaatiosopimuksen kannalle.
– EU on talousalueena hyvin suuri, ja sillä on lähes 30 jäsenvaltiota. Maiden on helppo nähdä, että niillä on mahdollisuus saada äänensä kuuluville, hän sanoo.
Venäjän ponnekkaasti tarjoilema euraasialainen vaihtoehto ei sen sijaan ole sytyttänyt.
– Venäjä pyrkii kyllä esittämään, että neuvotteluja käydään aivan yhtä tasavertaisista lähtökohdista kuin EU:nkin kanssa.
Kaikista maanitteluistaan huolimatta Venäjä ei ole onnistunut tarjoamaan sellaista taloudellisen kehityksen mallia, joka houkuttelisi Ukrainaa, Georgiaa ja Moldovaa. Simola muistuttaa Venäjän oman kasvun perustuneen pitkälti vahvaan energiasektoriin, jollaista näillä mailla ei ole, ja sen tuotantorakenne on muutenkin sangen erilainen.
– On myös todettava, että Venäjän talouspoliittiset ratkaisut eivät ole viime vuosina kovinkaan hyvin tukeneet Kremlin julkilausumia tavoitteita. Protektionismin vahvistuminen, valtion lisääntyvä osallistuminen talouteen ja kilpailun rajoittamiseen liittyvät toimenpiteet ovat pikemminkin heikentäneet kuin vahvistaneet myönteisen ja vakaan kehityksen edellytyksiä.
Vaikka liiketoimintaympäristö on Venäjällä ottanut joitakin askeleita eteenpäin, Simola sanoo tulosten jääneen vaatimattomiksi. Kilpailukyky on edelleen epätyydyttävällä tasolla, eikä korruption kitkeminen ole edennyt uskottavasti sanoista tekoihin.
Avoimempaa taloutta
– Venäjän talouspolitiikan myönteinen kehitys on monella osa-alueella tyssännyt tai jopa taantunut. Ainoastaan rahapolitiikassa on edetty suunnitellusti, mutta kuten nyt nähdään, se ei yksin riitä, Heli Simola sanoo.
Kehittyvien talouksien kannalta olisi tärkeää päästä osallisiksi maailmantalouden kansainvälistyviin tuotantoketjuihin, jotka ovat muun muassa useiden EU:n keski- ja itäeurooppalaisten jäsenmaiden nopean kasvun taustalla. Tämä kuitenkin edellyttäisi Venäjän mallia olennaisesti avoimempaa ja integraatiohakuisempaa talouspolitiikkaa.
Euraasialaisen vaihtoehdon houkuttelevuutta ei ole ollut omiaan vahvistamaan myöskään se, että jopa Venäjän oman talouskasvun eväät näyttävät yhä kyseenalaisemmilta.
– Venäjä on toki iso markkina joka tapauksessa ja sellaisena Ukrainan, Georgian ja Moldovan kannalta tärkeä myös tulevaisuudessa. Maiden omassa intressissä onkin olla korostamatta vastakkainasettelua EU:n ja Venäjän välillä, vaan päinvastoin ylläpitää ja kehittää taloudellisia yhteyksiään molempiin suuntiin.
Painostuksen arsenaali
Kumppanuusmaissa talous on toipunut kansainvälisen finanssikriisin aiheuttamasta notkahduksesta hitaasti. Ukrainan osalta ensi vuosikin näyttää huonolta, eivätkä Venäjän harjoittamat epävakauttamistoimet ole omiaan helpottamaan kehityksen ennustamista.
Kaikki kolme maata ovat saaneet osansa myös Venäjän taloudellisista painostuskeinoista. Keinovalikoimaan ovat kuuluneet muun muassa erilaiset tuontikiellot ja -rajoitukset. Georgialle vuonna 2008 asetettu viinin tuontikielto purettiin vasta viime vuonna, moldovalaisille tuotteille on asetettu äskettäin uusia tuontirajoitteita.
Simola varoittaa tekemästä liian suoraviivaisia johtopäätöksiä Venäjän toimien poliittisista motiiveista.
– Venäjällä on ajoittain kauppakiistoja käytännössä kaikkien naapuriensa kanssa.
Kun Venäjä oli vastannut EU:n asettamiin talouspakotteisiin muun muassa elintarviketuontiin kohdistuvilla vastapakotteilla, läntisiä tuotteita oli tarkoitus kompensoida tuonnilla Valko-Venäjältä. Valkovenäläisistä tuotteista löydettiin kuitenkin kasvi- ja eläinsuojelusäännöksiin liittyviä rikkeitä, joiden vuoksi niiden tuonti estettiin, vaikka maa on tulliliitossa Venäjän kanssa.
Tapetilla ovat olleet myös energiatoimitukset sekä Venäjällä olevien vierastyöläisten asema aika ajoin. Heidän kotimaahan lähettämiensä palkkatulojen kansantaloudellinen merkitys ei ole vähäinen.