Neuvostojohtaja Josif Stalin myönsi elokuun 8. päivänä 1945 ensi kertaa virallisesti amerikkalaisille, että Neuvostoliitolla on oma ydinaseohjelma.
Samassa yhteydessä Stalin kertoi neuvostojoukkojen löytäneen natsi-Saksan ydinaselaboratorion ja totesi, ettei Adolf Hitlerin Saksa olisi koskaan antautunut, jos se olisi saanut ydinaseen.
Asia ilmenee George Washington Universityn julkaisemasta amerikkalaisten diplomaattien ja neuvostojohdon huippusalaiseksi tuolloin määrätystä keskustelumuistiosta.
Yhdysvallat oli pudottanut ensimmäisen ydinpomminsa Japanin Hiroshimaan kaksi päivää aiemmin. Neuvostoliitto julisti elokuun 8. päivänä 1945 sodan Japanille ja aloitti seuraavana päivänä suurhyökkäyksen Japanin miehittämään Mantšuriaan.
Hieman sodanjulistuksen jälkeen Josif Stalin ja Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov tapasivat Yhdysvaltojen Neuvostoliiton suurlähettilään W. Averell Harrimanin ja diplomaatti George Kennanin Moskovassa. Kennan teki muistiinpanot kokouksesta.
Alta löytyvät sitaatit perustuvat siihen, mitä Kennan kirjasi osallistujien sanoneen.
Harriman kysyi Stalinilta suoraan, millaisia vaikutuksia hän uskoi Hiroshiman juuri tapahtuneella pommituksella olevan japanilaisiin. Neuvostojohtaja vastasi uskovansa, että atomipommi voisi tarjota yllykkeen korvata Japanin nykyinen hallinto sellaisella, joka olisi valmis antautumaan.
Yhdysvaltojen lähettiläs totesi seuraavaksi ydinpommista, että ”oli hyvä asia, että me keksimme tämän, eivätkä saksalaiset”.
– Kukaan ei rohjennut pitkään aikaan ajatellakaan, että tämä onnistuisi, lähettiläs Harriman jatkoi.
Muistiinpanoissa todetaan, että Yhdysvaltojen silloinen presidentti Harry S. Truman oli kertonut Stalinille toimivasta atomipommista vain päiviä aiemmin, kun johtajat olivat tavanneet Berliinissä.
Todellisuudessa Neuvostoliiton johdolla oli vakoojiensa ansiosta kohtuullisen tarkkoja tietoja amerikkalaisten pommista, sen testeistä ja jopa rakenteesta. Esimerkiksi tästä englanninkielisenä käännöksenä löytyvässä neuvostotiedustelun muistiossa ennakoidaan melko tarkasti Yhdysvaltojen tulevaa ydinkoetta heinäkuussa 1945. Paperi päätyi ilmeisesti Stalinille ennen kuin hän lähti liittoutuneiden johdon konferenssiin Potsdamiin.
Kennanin mukaan Stalin vastasi Harrimanille, että neuvostotiedemiehet ovat todenneet, että ydinpommi on ”erittäin vaikea ongelma ratkaistavaksi”.
– Olisi hienoa, mikäli liittoutuneet pystyisivät pitämään sen hallussaan ja soveltamaan sitä rauhanomaisiin tarkoituksiin, Harriman sanoi.
Stalin oli samaa mieltä ja totesi, että tämä ”merkitsisi sodan ja hyökkäysten” loppua, mutta salaisuus olisi pidettävä visusti.
Amerikkalaislähettiläs teroitti toistamiseen, että ydinpommilla olisi suuri merkitys rauhanomaisissa hankkeissa. Stalin vastasi olevansa ehdottoman samaa mieltä.
Sen jälkeen Stalin myönsi ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen edustajalle, että Neuvostoliitolla on oma ydinaseohjelmansa.
”Hän (Stalin) lisäsi, että Neuvostoliiton tiedemiehet ovat myös yrittäneet tehdä sellaisen (ydinaseen), mutta eivät ole onnistuneet. He olivat löytäneet Saksasta yhden laboratorion, jossa saksalaiset olivat selvästikin työstäneet samaa ongelmaa, mutta eivät saaneet selville, olivatko he (saksalaiset) päässeet mihinkään tulokseen. Jos he olisivat saaneet sellaisen, ei Hitler olisi antautunut koskaan. Englantikaan ei ole päässyt tutkimuksissaan mihinkään, vaikka heillä onkin erinomaiset fyysikot”, Kennan kirjoittaa Stalinin vastauksesta.
Sen jälkeen keskustelu siirtyi ydinaseohjelman kuluihin. Harriman paljasti Stalinille, että pommin kehittäminen oli maksanut yli kaksi miljardia dollaria ja että iso osa hankkeen edistämisen kunniasta kuului ydinpommin rakentamista ajaneelle Britannian pääministeri Winston Churchillille.
