Lee Soon-ok työskenteli 1980-luvulla Pohjois-Koreassa muun muassa tekstiilien jakamisesta vastanneen materiaalikeskuksen johtajana. Maan eliittiin kuuluneen naisen mies oli rehtori ja hänen poikansa opiskeli yliopistossa.
Lee Soon-ok joutui 39-vuotiaana syytteeseen lahjuksien ottamisesta vuonna 1987. Tuolloin kommunistisessa puolueessa alettiin suosia Pohjois-Korean silloisen johtajan Kim Il-Sungin käyttämää takkimallia. Eräs turvallisuuspalvelun työntekijä oli vaatinut Leetä järjestämään hänelle kaksi takkia virallisesti sallitun yhden sijaan.
”Selitin hänelle, että voisin antaa vain sen, mikä hänelle kuuluu. Hän suuttui ja sanoi, että tulisin katumaan päätöstäni”, Lee Soon-ok kertoo kristillisellä Godreports-sivustolla.
Muutaman viikon päästä nainen pidätettiin ja vietiin kuulusteltavaksi.
”En saanut nukkua kolmeen päivään, he hakkasivat minua ja vaativat minua vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Toistin vain, etten ymmärtänyt, mistä asiassa oli kyse.”
Häntä kidutettiin ja kuulusteltiin kuukausitolkulla. Häntä pidettiin tiiliuunissa, kunnes hän menetti tajuntansa ja hän joutui viettämään useita talviöitä ulkona alusvaatteisillaan. Tätä kidutusta kutsuttiin ”pakastekalaksi”. Häntä myös ruoskittiin.
”Kiduttajani olivat kuin verenhimoisia eläimiä, joiden silmät hehkuivat. Pelkäsin kohdata heidän katseensa.”
Seitsemän kuukautta pidätyksensä jälkeen nainen menetti virallisesti Pohjois-Korean kansalaisuutensa, puolueen jäsenyyden ja kaikki niihin kuuluvat oikeudet. Hänet siirrettiin paikalliseen kuulustelulaitokseen, missä kidutus jatkui entistä ankarampana.
”Kun minut vapautettiin kahleista, en jaksanut seisoa tai kävellä ja menetin toisinaan tajuntani. Kerran herätessäni huomasin, että selkäni kutisi. Pian tajusin, että se kuhisi syöpäläisiä. Kärpäset olivat pesiytyneet selkäni paljaaseen lihaan ja munineet sinne, kun olin tajuttomana.”
Kolmentoista vuoden tuomio
Lee Soon-ok pääsi lopulta oikeuden eteen. Ennen näytösluontoista oikeudenkäyntiä poliisi käski häntä tunnustamaan kaiken.
”Hän sanoi, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko tekisin, kuten hän käskee, tai sitten panisin vastaan ja he tappaisivat minut. Minut kirjattaisiin kadonneeksi vangiksi.”
Nainen tuomittiin 13 vuoden vankeusrangaistukseen pahamaineiselle Kaechonin vankileirille. Hänen perheelleen ei kerrottu mitään oikeudenkäynnistä tai tuomiosta.
Kaechonissa naiselta riistettiin hänen nimensä myötä viimeinenkin ihmisarvo. Lee Soon-okista tuli vanki numero 832.
Kaechonissa 6 000 poliittista vankia elivät hädin tuskin yhden suupalan kokoisilla aterioilla, jotka koostuivat pienestä määrästä maissia ja suolaista kaalikeittoa. Vangit työskentelivät vientituotteita valmistavissa tehtaissa aamuviidestä myöhään yöhön.
”Vangit eivät voineet rentoutua edes neljän tunnin yöuniensa aikana. Joka yö heidän oli vahdittava nukkuvia tovereitaan vuoroissa. Seuraavana aamuna valveilla olleiden vankien oli raportoitava vartijoille, mitä nukkuvat vangit olivat sanoneet unissaan.”
Kaechonissa Lee Soon-ok joutui todistamaan muun muassa kemiallisia ja biologisia kokeita, pakkoabortteja ja summittaisia teloituksia, jotka pantiin toimeen kaikkien vankien edessä.
”Kun minua kuljetettiin sellistä toiseen, näin kuusi naista synnyttämässä vauvoja, joiden olisi jo pitänyt olla kuolleita. Jotkut syntyivät kuitenkin elävinä. Ne itkivät kuten normaalit vauvat. Lääkintäupseeri komensi synnytyksissä avustaneet vangit tappamaan vauvat. Äidit makasivat itkien avuttomina lattialla, kun toinen vanki taittoi vauvojen niskat. Vauvojen ruumiit käärittiin riepuihin ja heitettiin koriin.”
Lee Soon-okin mukaan erityisesti kristityt joutuivat tekemään leirin vaarallisimmat työt. Heitä myös kidutettiin usein hengiltä, jos he jäivät kiinni palvontamenoista. Kerran vartijat sulkivat kuusi kristittyä naista jättimäiseen ulostesammioon ja jättivät heidät kuolemaan. Naiset olivat yrittäneet auttaa säiliöön pudonnutta ystäväänsä.
Kahden vuoden pakomatka
”Eräänä päivänä leirin hälytyskello soi. Yleensä se tarkoitti, että joku vangeista teloitettaisiin. Juoksin ulos ja mietin, kuka se olisi tällä kertaa. He huusivat minun nimeni. En voinut ymmärtää, mitä olin tehnyt ansaitakseni julkisen teloituksen.”
Sotilaat veivät naisen muiden vankien eteen ja julistivat, että hänet vapautettaisiin, koska hän oli tehnyt riittävän kovasti töitä. Hän ehti olla leirillä kuusi vuotta.
”Olin ensimmäinen vanki 30 vuoteen, jolle Kim Il-Sung soi tällaisen vapautukseen.”
Lee Soon-okin mies oli menehtynyt työleirillä, minne hän päätyi vaimonsa pidätyksen jälkeen. Lee Soon-ok päätti vapautuksensa jälkeen paeta Pohjois-Koreasta. Hän halusi kertoa tarinansa maailmalle.
Lee Soon-ok ja hänen poikansa lähtivät kaksivuotiselle pakomatkalle, joka vei heidät lopulta Kiinan kautta Etelä-Koreaan. Turvaan päästyään hän kirjoitti kokemuksistaan muistelmateoksen Eyes of the Tailless Animals (Hännättömien eläinten silmät). Siitä on tehty oheinen tuore videoanimaatio.
