Vermontin vasemmistolainen senaattori Bernie Sanders voitti New Hampshiren demokraattipuolueen esivaalin 60,0 prosentin äänisaaliilla. Yhdysvaltain ex-ulkoministeri Hillary Clinton joutui tyytymään 38,4 prosenttiin äänistä.
Sanders johti mielipidetiedusteluissa New Hampshiressa, mutta hänen voittomarginaalinsa oli yli odotusten.
74-vuotias itseään demokraattiseksi sosialistiksi kuvaava Sanders voitti alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä 84 prosenttia äänistä. Tämä selviää ABC Newsin ovensyykyselyillä keräämästä datasta.
Sandersin suosio nuorten äänestäjien keskuudessa on ollut tunnettu asia. Vasemmistolaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa Sanders herättää enemmän innostusta kuin ulkopoliittiseksi ”haukaksi” ja oikeistodemokraatiksi profiloitumaan pyrkinyt Clinton.
Clintonille kuitenkin pahin takaisku oli tappio naisäänissä. Hän sai osavaltion esivaalissa 46 prosenttia naisäänistä, kun Sanders nappasi 53 prosenttia naisten äänistä.
New Hampshiren esivaalin jälkeisessä analyysissä on järjestään tuotu esiin Clilntonin tunnettujen feministitukijoiden tulenarat lausunnot.
Verkkouutiset kertoi maanantaina Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin kannustaneen naisia Clintonin taakse sanomalla, että ”helvetissä on erityinen paikka varattuna naisille, jotka eivät auta toisiaan”. Tunnettu feministiaktivisti Gloria Steinem vuorostaan sanoi aiemmin, että Sandersin leiri vetää puoleensa naisia, koska kaikki ”pojat ovat Bernien leirissä”.
Konservatiivisen Fox Newsin kolumnisti, kirjailija Suzanne Venker ilkkuu Clintonin epäonnistumiselle naisäänestäjien houkuttelemisessa toteamalla, että viime aikoina on kuulunut ”feministisen epätoivon surullinen ääni”.
”Ikäväkseni joudun kertomaan pahat uutiset, mutta Clinton ja kumppanit ovat juuri kaivaneet oman hautansa. Amerikkalaiset naiset, eivät ilmeisesti edes vasemmistolaiset naiset, halua olla hyviä feministejä kuin heidän odotettaisiin olevan. Sen sijaan he ajattelevat itse. Ja he ovat kyllästyneitä kuulemaan, että he olisivat hengityskyvystään velkaa naisille, jotka ovat tulleet ennen heitä”, Venker kirjoittaa kolumnissaan.
Myös vasemmalle kallellaan olevissa amerikkalaismedioissa on tartuttu Albrightin ja Steinemin Clintonille aiheuttamiin ongelmiin. Salon–lehdessä kolumnisti Sarah Lazare käsittelee ”imperialistista feminismiä”, jonka edustaja Albright tämän mielestä on. Hän näkee ristiriidan Clintonin kannattaman sotapolitiikan ja feminismin välillä. Hän tuo esille näkemyksen, että Yhdysvaltojen käymät sodat olisi suunnattu erityisesti naisia vastaan.
The New York Timesissa kolumnisti Frank Bruni kysyy, onko hänelle ”varattu erityinen paikka helvetissä”, jos hän ei homoseksuaalina kannattaisi joskus tulevaisuudessa mahdollista homoseksuaalia ehdokasta. Hän ihmettelee ajatusta, että Clintonia pitäisi äänestää, koska hän on nainen.
Clintonin feminismiongelmaan on puututtu lähes kaikissa politiikkaa käsittelevissä poliittisissa lehdissä.
Kirjoitukset erityisesti vasemmistoliberaaleissa lehdissä paljastavat Clintonin kampanjan syvemmän ongelman. Hän on menestynyt aiemmin mielipidetiedusteluissa siksi, että hän on kahdesta ehdokkaasta suuren yleisön hyvin tuntema. Hän on menestynyt myös siksi, että hän on ollut naisille esikuva politiikan maailmassa, jota edelleen Yhdysvalloissa hallitsevat miehet. Linjoiltaan hän edustaa kuitenkin ajatusmaailmaa, joka ei saa vastakaikua demokraattien ydinkannattajakunnan feministeissä ja koulutetussa vasemmistossa.
