Suurin muuttoaalto Ruotsiin tapahtui 1969–70. Silloin rajan ylitti 80 000 suomalaista. Ruotsin tehtailla oli kova työvoimapula. Samaan aikaan Suomessa oli lama ja työttömyys. Haaparannalla ja Ylitorniossa bussit odottivat suomalaisia, ja veivät heitä töihin Husqvarnalle, Saabille ja Volvolle Göteborgiin.
Suomalaisilla oli maine ahkerina työntekijöinä. Sen kääntöpuoli oli maine juoppoina ja tappelupukareina. Suomalaisia karsastettiin, varsinkin sen jälkeen, kun huomattiin, että suomalaiset eivät tulleetkaan vain käymään, vaan jäivät. Suomalaiset maahanmuuttajien lapset kuulivat Finnjävel -huutoja ehkä enemmän, kuin vanhempansa.
Nykyään moni ruotsinsuomalainen ei tuo taustaansa esille, vaikka eivät tuntisikaan niistä häpeää. Puolessa vuosisadassa on sulauduttu valtaväestön joukkoon.
– Jotain suomalaisuuteen liittyvää arvostelua kenties pelätään yhä, vaikka suomalaisten maine onkin Ruotsissa parantunut, sanoo suomen kielen professori Jarmo Lainio Tukholman yliopistosta.
Amanda Lähdeaho, 18, asuu Trollhättanissa ja on kolmannen polven ruotsinsuomalainen. Monikaan hänen luokkakavereistaan ei tiennyt hänen suomalaisista juuristaan, ennen kuin häntä tultiin koululle haastattelemaan ruotsinsuomalaisuudesta. Nyt jo moni ystävä sanoo, että Amandan juuret näkyvät siinä, että hän tekee tehtävät hyvin. Suomalaisten maine hyvinä työntekijöinä on kestänyt.
– Jotkut sanovat, että minussa näkyy suomalainen sisu. Kun haluaa jotain, niin ei lopeta kesken. Monien mielestä se on vähän liikaakin eikä kovin hyvä juttu, Amanda selittää.
Kaikki kolmannen polven ruotsinsuomalaiset eivät osaa suomea, eivätkä ole säilyttäneet yhteyttä Suomeen. Joillekin ruotsinsuomalaisille suomalaisuus tarkoittaa vain risteilyä Suomeen silloin tällöin.
Amanda puhuu suomea ja hänen perheessään on säilytetty yhteys kotiseuduille Kemiin. Amandalle Suomi näyttäytyy positiivisessa valossa.
-Suomi tuntuu hienommalta, se on semmoinen haavemaa.
