Verkkouutiset

”Ero oli teatteria” – Ranska on palannut länteen

Ranskan ulkopolitiikassa on liittoutumista kannattava suunta päässyt niskan päälle suvereeniutta korostavasta gaullismista.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ranskan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toimii uusi sukupolvi. Nicolas Sarkozyn presidenttikaudella alkanut muutos on saanut jatkua François Hollanden noustua valtaan.

Nyt ollaan valmiita viemään Ranska yhä syvemmälle läntisiin liittoihin. Uusi linja on tehnyt pesäeron Ranskaa vuosikymmeniä ohjanneeseen gaullistiseen aatteeseen, joka korosti Ranskan itsenäisyyttä.

– Kaksi linjaa elävät kuitenkin yhtäaikaisesti, eikä kumpikaan katoa, vaikka muuttuisikin vähemmän näkyväksi, huomauttaa European Council for Foreign Relations -ajatushautomon Pariisin-toimiston johtaja Thomas Klau Nykypäivä-lehdelle.

Oman linjansa Ranskalle luonut presidentti Charles De Gaulle erotti maan Naton sotilaallisista rakenteista vuonna 1966. Klaun mukaan ”poliittinen jäsenyys Natossa on kuitenkin paljon tärkeämpi kuin sotilaallinen” ja päätös pysyä Natossa poliittisesti merkitsi, ettei suhteita haluttu katkaista.

– Eroaminen oli poliittista teatteria suvereniteetin pönkittämiseksi, mutta ovia ei silti haluttu sulkea.

Seuraavat presidentit 2000-luvulle saakka jatkoivat samalla linjalla, joskin maltillisemmin. Nicolas Sarkozyn valtaannousu merkitsi käännettä ulkopolitiikassa. Hän julisti ystävyyttään amerikkalaisiin puheessaan Yhdysvaltain kongressissa sekä viettämällä ensimmäisen kesälomansa presidenttinä George W. Bushin vieraana.

Sarkozy vei Ranskan takaisin Naton sotilaallisiin rakenteisiin, joista De Gaulle oli irrottautunut yli 40 vuotta aiemmin. Paluu oli tosin ollut agendalla jo aiemmin, mutta neuvottelut kariutuivat Chiracin kaudella.

Sosialistipresidentti Hollanden noustua valtaan ovat hallinnon uuskonservatiivit hieman yllättäen saaneet jäädä paikoilleen. Tämä ei miellytä kaikkia hallinnossa eikä hallituskoalition vasemmalla laidalla, vaikka suurempaa julkista debattia asiasta ei olekaan käyty.

Sarkozyn aloittamaa linjanmuutosta ei voi sijoittaa oikeisto-vasemmisto-akselille, vaan se on ennen kaikkea pesäero vanhaan gaullistiseen ajatteluun. Nyky-Ranskasta löytyy enää harvoja todellisia gaullisteja, vaikka juhlapuheista voisi muuta päätellä.

TEKSTI: Ari Tenho

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)