Tammikuussa 74-vuotiaana Galvestonissa kuolleen Leslie Ray Charpingin muistokirjoitus on herättänyt maailmalla suurta huomiota. Erilaisen muistokirjoituksen laatija ja hyväksyjät päättivät sitä tehdessään olla brutaalin rehellisiä ja tuoda julki selvittämättömät tuskansa. Hautaustoimisto on nyt poistanut kirjoituksen tästä sivuiltaan.
”Leslie Ray ’Popeye’ Charping syntyi Galvestonissa 20. marraskuuta 1942 ja kuoli 30. tammikuuta 2017, joka oli 29 vuotta enemmän kuin piti ja paljon kauemmin kuin hän ansaitsi. Leslie taisteli syöpää vastaan loppuvuosinaan ja hävisi, viime kädessä johtuen siitä, että hän oli se hevosen takapuoli jona hänet tunnettiin. Hän jättää jälkeensä kaksi helpottunutta lasta… ja lukuisia muita uhreja mukaan lukien ex-vaimo, sukulaisia, ystäviä, naapureita, tohtoreita, sairaanhoitajia ja satunnaisia vieraita”, muistokirjoitus alkaa.
Seuraavaksi todetaan Leslien olleen jo nuoresta iästään malliesimerkki huonosta vanhemmuudesta yhdistyneenä mielisairauteen ja täydelliseen omistautumiseen juomiselle, huumeille, naisille ja yleisesti vastenmielisenä olemiselle.
Laivastoon hän ei mennyt isänmaallisuuden ja urheuden takia vaan välttääkseen rikossyytteitä. Laivastossa hänen kerrotaan häpäisseen perheensä ja maansa viettämällä loppuajan saamassa kovasti tarvittua mielisairaalahoitoa.
”Leslie oli yllättävän älykäs, mutta häneltä kuitenkin puuttui kunnianhimoa ja motivaatiota tehdä mitään muuta kuin olla vastuuton, tuhlaileva, haaskaten perheen säästöt ja fantasioiden rikkaaksi tulemisesta”.
Muistokirjoittajan mukaan Leslien harrastuksia olivat perheen hyväksikäyttö, rakastettujen lemmikkien taivaaseen pääsyn nopeuttaminen ja kalastus ”jossa hän oli vähemmän taitava kuin ensin mainituissa”.
”Leslien elämä ei palvellut mitään ilmeistä tarkoitusta, hän ei antanut yhteiskunnalle tai palvellut yhteisöään ja hänellä ei ollut mitään arvokkaita ominaisuuksia, nopean valkaistun sarkasmin lisäksi, joka oli hauskaa hänen selvinä päivinään”.
Nekrologi jatkaa toteamalla, että Leslietä kaivataan kuolemansa jälkeen vain siitä mitä hän ei koskaan ollut: rakastava aviomies, isä ja hyvä ystävä.
”Muistotilaisuuksia ei pidetä, ikuisen rauhan rukouksia ei tule eikä anteeksipyyntöjä perheelle (perheeltä) jota hän kidutti. Leslien jäännökset krematoidaan ja pidetään tallissa kunnes perheen aasi Rayn puupurut loppuvat. Leslien poistuminen todistaa, että paha todella kuolee ja toivottavasti merkitsee parantumisen ja rauhan aikaa kaikille”.
