Kuuban 1990-luvulla alkaneet rakenteelliset muutokset ovat vaikuttaneet tavallisten ihmisten perhesuhteisiin. Valtion huolenpito on ohentunut ja sosiaalipalvelut vähentyneet, joten ihmiset nojaavat enemmän toisiinsa. Naisilta odotetaan hoivaa ja miehiltä rahaa.
– Kuubassa sosiaaliset verkostot määrittävät elämää voimakkaasti. Keskeistä on vastavuoroinen huolenpito eri elämänvaiheissa. Huolenpidon laiminlyönti voi johtaa suhteiden katkeamiseen, sanoo väittelijä Heidi Härkönen.
– Jos esimerkiksi isä ei luo suhdetta vastasyntyneeseen tai osallistu tytön 15-vuotisjuhlien kustannuksiin, hän voi katua asiaa vanhana. Kuoleminen yksin on kuubalaiselle pahinta, mitä voi tapahtua, hän jatkaa väitöstiedotteessaan.
Raha vaikuttaa mahdollisuuksiin
Kuubalainen perhekäsitys painottaa äidin ja lapsen suhdetta, ja isäsuhde jää marginaalisempaan asemaan. Härkösen tutkimille kuubalaisille suhde lapsiin on keskeisempi kuin parisuhde, eikä laillinen avioliitto ei ole mitenkään merkittävässä asemassa.
Lapset ovat Kuubassa tärkeitä, ja lasten saaminen on keskeistä sosiaalisen aikuisuuden saavuttamisessa. Myös valtio keskittyy lasten palveluihin, joten uuden talousjärjestelmän kärsijöitä ovat vanhukset.
– Nykytilanteella on monia iän ja sukupuolen mukaan eriytyneitä vaikutuksia. Kuuban rakenteellisten muutosten takia raha on aiempaa tärkeämpää, ja hyvin köyhän miehen voi olla erityisen vaikea perustaa perhettä, Härkönen sanoo.
Sukulaisuus on Kuubassa yleinen tapa hahmottaa monenlaisia suhteita ja esimerkiksi valtiotason yhteisöllisyyttä.
– Valtion poliittisessa retoriikassa puhutaan vaikkapa kuubalaisesta perheestä, niin että perheen ajatus ulottuu koko maahan, ja sisarvaltio Argentiinasta, Härkönen mainitsee.
VTM Heidi Härkösen väitöskirja ”To Not Die Alone”: Kinship, Love and Life Cycle in Contemporary Havana, Cuba tarkastetaan perjantaina 25. huhtikuuta Helsingin yliopistossa.
