Nomura-pankin Richard Koo kirjoittaa analyysissään EU:n ja IMF:n virheellisistä oletuksista Kreikan tukiohjelmien suhteen.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Euroopan unionin arvioiden mukaan Kreikka ei ole kyennyt palaamaan velkakestävyyteen johtavalle uralle, koska se ei ole pannut toimeen rakenteellisia uudistuksia riittävän ripeästi.
Koo muistuttaa, että Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 1981-89 toimineen Ronald Reaganin talouspolitiikka osoitti maailmalle, miten niin sanotut rakenteelliset uudistukset toimivat. Kyse oli ennen kaikkea sääntelyn purkamisesta ja markkinoiden vapauttamisesta kilpailulle valtio-ohjatun kapitalismin sijaan.
Reaganin mukaan nimitetyn ”reaganomicsin” uudistukset tehtiin 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Vaikutukset näkyivät bruttokansantuotteen kasvussa presidentti Bill Clintonin aikakaudella 1993-2001.
Ronald Reaganin aikakauden opetus on, että rakenteellisten uudistusten vaikutukset reaalitalouteen kestävät yli 10 vuotta. Siten EU:n ja IMF:n odotukset rakenteellisten uudistusten ripeästä vaikutuksesta eivät ole perustuneet realistisille oletuksille. Richard Koo huomauttaa, että IMF teki saman virhearvion Japanin suhteen vuonna 1997, jolloin rakenteellisten uudistusten odotettiin nostavan maan bkt:n kasvuun kiristävästä talouspolitiikasta huolimatta.
IMF:n pääekonomisti Olivier Blanchard myönsi tuoreessa analyysissään, että Kreikan kohdalla IMF:n vaatiman talouskurin negatiiviset vaikutukset olivat oletettua suurempia. Koo kuitenkin huomauttaa, että muut Blanchardin luettelemat syyt Kreikan epäonnistumiselle eivät ole syitä, vaan seurauksia. Rakenteellisten uudistusten riittämättömyys, Kreikan euroeron pelko, heikko sijoittajailmapiiri, heikot pankit ja epäjohdonmukainen politiikka ovat seurauksia talouden heikkenemisestä.
Koon mukaan IMF ja EU eivät ole tunnistaneet Kreikan kurjuuden taustalla olevaa tasetaantumaa. Julkisen sektorin velkavetoisen kasvun lisäksi Kreikassa oli asuntokupla. Tällaista tuplaongelmaa ei muissa kriisimaissa ole ollut.
Kireän talouspolitiikan osana tehdyt veronkiristykset ovat vain pienentäneet verotuloja vuosien mittaan, kun talous on supistunut 30 prosenttia. Reaganin aikana uudistusten talouspolitiikkaan liittyivät suuret veronalennukset eli selvästi keventävä talouspolitiikka talouskurin sijaan.
Yksityistäminen Thatcherin malliin
Toinen IMF:n virhe, mistä Koo huomauttaa kirjoituksessaan on oletus, että nopeiden yksityistämisten kautta olisi saatavissa rahaa. Yksityistämisen voi tehdä tehottomasti kuten aikoinaan entisen Itä-Saksan kohdalla tai sen voi tehdä järkevästi kuin Britannian pääministerinä vuosina 1979-1990 toimineen Margaret Thatcherin aikana tehtiin.
Kreikassa yksityistämisessä on suosittu Itä-Saksan mallia. Tulot yksityistämisestä ovat Koon mukaan olleet vain noin kolme prosenttia alkuperäisistä oletuksista. Kun Saksat yhdistyivät vuonna 1990, Länsi-Saksassa ajateltiin, että yhdistymisen kustannukset katetaan myymällä sosialistisen Itä-Saksan valtion omaisuus. Kaikki omaisuus pyrittiin myymään kuuden kuukauden aikana, mikä johti omistusten alennusmyyntiin.
Margaret Thatcherin taktiikka yksityistämisessä oli laittaa ensin valtion omistamat yhtiöt hyvään myyntikuntoon ja myydä yhtiöt kalliilla. Yksi suurista onnistumisista oli British Telecomin myynti 1980-luvulla.
Koo on pessimistinen kolmannen tukipaketin onnistumisen suhteen, koska toistaiseksi se ei sisällä merkittäviä velkahelpotuksia eikä kasvua tukevia toimia, joita ilman Kreikka ei palaa velkakestävälle uralle lähiaikoina, vaikka rakenteelliset uudistukset ja yksityistämiset toteutettaisiinkin.