– Epävakaa ja nöyryytetty Kreikka olisi ollut poikkeuksellisen vaarallinen signaali koko alueen tasapainolle, Münchenin turvallisuuskonferenssin puheenjohtaja Wolfgang Ischinger arvioi Berliner Zeitung -lehdelle, miksi Saksakin lopulta päätyi tukemaan kolmatta tukipakettia Kreikalle.
Useissa analyyseissä turvallisuuspolitiikka on noussut keskeisimmäksi argumentiksi, miksi Kreikka ei edelleenkään päästetä irrottautumaan euroalueesta, vaikka Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble piti Kreikan väliaikaista euroeroa parhaana ratkaisuna Kreikalle.
Kun Kreikan parlamentti äänesti tällä ja viime viikolla uudistuksista, jotka olivat edellytyksenä varsinaisten lainaneuvotteluiden alkamiselle. Perjantaina niin kutsuttu troikka palasi useiden kuukausien jälkeen Ateenaan aloittaakseen neuvottelut kolmannen tukipaketin sisällöstä.
Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisestä valuuttarahaston (IMF) edustajista ei tosin enää saa käyttää nimitystä troikka, koska nimityksellä on Kreikassa niin huono kaiku. Sen sijaan yhteisymmärryksen hengessä puhutaan nykyään ”instituutioista”.
Kolmikon lisäksi nyt neuvotteluissa on myös erikseen edustettuna rahoituslaitos Euroopan vakausmekanismi (EVM), joka vastaa nykyään euroalueen kriisimaiden hätärahoituksesta.
Kiistaa velkahelpotuksista
Neuvotteluissa on tarkoitus saada aikaiseksi kaksi asiakirjaa, jotka määrittelevät sen, mitä Kreikan on tehtävä ja miten apu kanavoidaan.
Ensimmäinen asiakirja on niin sanottu yhteisymmärrysasiakirja (Memorandum of understanding eli MOU). Siinä määritellään, minkälaisia lainsäädäntöuudistuksia Kreikan on tehtävä.
Toinen asiakirja on rahoitustukiohjelma (Financial Assistance Facility Agreement). Siinä määritellään tukilainat mukaan lukien muun muassa niiden korot, juoksuajat ja maksuajankohdat.
Keskeisimmät kysymykset Kreikan uudistusten kohdalla ovat työmarkkinoiden vapauttaminen liittokohtaisista sopimuksista ja tuotemarkkinoiden vapauttaminen sääntelyä purkamalla.
Suurin kiistakysymys rahoittajien kesken on se, miten ja millä aikataululla mahdolliset velkahelpotukset Kreikalle toteutetaan. IMF on kieltäytynyt osallistumasta ohjelmaan, mikäli ohjelma ei uskottavasti palauta Kreikan velkakestävyyttä. IMF myöntää, että se ei ole mahdollista ilman merkittäviä velkahelpotuksia.
Euromaiden näkemyksen mukaan suorat velkaleikkaukset eivät tule kyseeseen ja ne ovat suhtautuneet muihinkin velkahelpotuksiin varauksella. Käytännössä velkahelpotukset voisivat tarkoittaa edellisten tukipakettilainojen laina-aikojen pidentämistä jopa 60 vuoteen ja vapauttamista korkojen maksulta jopa 30 vuodeksi. Euromaiden huippukokouksessa todettiin, että lainahelpotukset ovat mahdollisia vasta ensimmäisen positiivisen troikan arvion jälkeen. Epäselvää on, riittääkö tällainen arvio IMF:lle.
Tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen 12. elokuuta. Euromaiden valtiovarainministereistä koostuvan euroryhmän ja joidenkin maiden parlamenttien (kuten Saksan, mutta ei Suomen) on hyväksyttävä vielä sopimus ennen kuin se voidaan panna toimeen. Sopimus olisi saatava aikaiseksi ennen 20. elokuuta, jolloin Euroopan keskuspankille erääntyy 3,2 miljardin euron laina.
Ilman kolmatta tukipakettia Kreikka tarvitsisi jälleen siltarahoitusta Euroopan unionilta. Maksaakseen 20. heinäkuuta EKP:lle erääntyneen 3,5 miljardin euron lainan Kreikka sai EU:n komission hallinnoimalta Euroopan rahoituksenvakautusmekanismilta (ERVM) 7,2 miljardin euron siltarahoituksen.
Kreikan kolmannen tukipaketin koko on näillä näkymin 86 miljardia euroa. Tähän mennessä Kreikka on saanut jo kaksi tukipakettia, joista ensimmäisen koko oli 110 miljardia euroa ja toisen 130 miljardia euroa.
