National Interest palauttaa mieliin Pohjois-Korean ja Etelä-Korean lähihistoriaa. Maiden välinen merkittävin kriisihetki saatettiin kokea vuonna 1983.
Lokakuussa 1983 pommi räjähti Burman pääkaupungissa Rangoonissa tappaen 21 ja haavoittaen 46 ihmistä, joukossa ministereitä. Pommi asettivat pohjoiskorealaiset. Kohde oli maassa vieraillut Etelä-Korean presidentti Chun Doo-hwan, mutta amerikkalaiset saivat hänet muuttamaan reittiään, joka johti viivästykseen ja pommin välttämiseen.
Vasta 1994 tapauksesta kuultiin lisää, kun Pohjois-Korean pääministerin tyttären mies Kang Myung-do loikkasi. Hänen kaikki kertomuksensa eivät olleet pitäviä, mutta faktat puhuivat puolestaan.
Loikkarin mukaan Pohjois-Korea oli suunnitellut presidentin tappamisen aloittavan silloisessa diktatorisessa Etelä-Koreassa kansannousun ja ajalle tyypilliset levottomuudet. Pohjois-Koreassa oli tätä odottaen jopa lopetettu sotilaiden rankaiseminen, jotta maa olisi valmiina.
Pohjois-Korean uskotaan aikoneen hyökätä levottomuuksien perusteella tuolloin Etelä-Koreaan, joka olisi ollut syvässä kaaoksessa. National Interestin mukaan Pjongjang ei voisi kuvitella parempia olosuhteita niemimaan yhdistämiselle yhdeksi tahtonsa mukaiseksi Koreaksi tahtonsa mukaan.
Rangoonin pommin seurauksena USA pitkitti lentotukialuksensa läsnäoloa ja joukot demilitarisoidulla alueella siirrettiin hälytysvalmiuteen. Etelä-Korea varautui myös erikoisjoukkojen iskuihin pohjoisesta. Pohjois-Korean vyöryä vastaan etelä olisi kuitenkin ainakin aluksi saattanut olla pulassa. Ajankohta oli kylmän sodan huipentumaa.
Vuonna 1975 Pohjois-Korean diktaattori Kim Il-sung oli pyytänyt Kiinalta tukea hyökkäykselle Etelä-Koreaan. Mao Tse-tung oli kieltäytynyt. Lokakuun 1983 tilanteessa suoraa tukea ei välttämättä olisi tarvittu.
