Muun muassa Chosun Ilbo on uutisoinut eteläkorealaisen Korea Institute for National Unification KINUn seminaarista ja raportista. Se kertoo lukuisia yksityiskohtia Pohjois-Korean vankien oloista.
Kaechonin 3 000-4 000 vangin työleirillä kuolee 3-4 vankia, epidemian vallitessa 30-40 päivittäin. Kuolemat ovat seurauksia pakkotyöstä, aliravitsemuksesta, taudeista, hakkaamisesta ja kidutuksesta. Lääkkeitä tai hoitoa ei ole.
Eristykseen voi joutua viikkokausiksi. 35-60 ihmistä jakaa saman huoneen. Kuolleet krematoidaan tai haudataan joukkohautoihin. Perheet saavat tietää kuolemasta vasta vankeustuomion ajankohdan päätyttyä.
Hoeryongin leirille 22 viedään poliittiset vangit ja monet kiinni saadut loikkarit. Kiinasta tulleille raskaina oleville naisille järjestetään keskenmeno hakkaamalla tai ruiskeilla, koska Pohjois-Korean hallinto uskoo kiinalaisten miesten tahraavan rotua.
Pohjois-Korean väitetään vähentäneen vankimääräänsä, mutta edelleen vankiloissa olisi 80 000-120 000 valtiota vastaan rikkonutta henkilöä.
Kuuluisa leiri 14 ei KINUn tutkija Han Dong-hon mukaan ole muuttunut lainkaan paremmaksi.
Raportissa kerrotaan säännönmukaisesti harjoitettavista muista kidutusmuodoista kuten lyömisestä, potkimisesta, ruoskimisesta, sähköiskuista ja vesikidutuksesta. Vartijat voivat pakottaa vangin seisomaan koko päivän seinää vasten hievahtamatta tai ripustaa hänet kädet selän taakse sidottuina seinälle.
Hyesanin työleiriltä 2013 paennut loikkari kertoo jatkuvan hakkaamisen ja potkimisen muuttamaan hänen ihonsa mustaksi. Päähän ei lyödä, jotta väkivalta ei näkyisi niin selvästi.
