Matkat suuntautuvat pääasiassa suurista kaupungeista maaseudulle ja rannikolta sisämaahan – eli kovan talouskasvun alueilta köyhemmille seuduille. Eikä kyse ole turismista.
Kiinan liikenneministeriön kyselytutkimuksen mukaan 80 prosenttia matkoista tehdään sukulaisten ja ystävien luo, ja vain kymmenen prosenttia vapaa-ajan matkustelun vuoksi.
Myös kevätfestivaalina tunnettu juhla on ainoa kerta vuodessa, kun YK:n arvion mukaan moni noin 70 miljoonasta yksinäisestä kiinalaislapsesta saa tilaisuuden tavata vanhempiaan.
Noin 61 miljoonan kiinalaislapsen molemmat vanhemmat ja yhdeksän miljoonan lapsen toinen vanhempi asuu toisessa kaupungissa, usein yli vuorokauden yhdensuuntaisen matkan päässä. Noin kaksi miljoonaa on jätetty kokonaan omilleen. Vertailun vuoksi, Eurostatin mukaan EU:n jäsenmaissa on yhteensä noin 79 miljoonaa lasta.
Koska Kiinan hallinto edelleen rajoittaa talouden vapautta monilta osin, syntyy talouskasvua vain tietyille alueille, jolloin vanhempien on lähdettävä työn perässä pois syntymäkaupungista.
Syy lasten taakse jättämiseen usein lukutaidottomien isovanhempien tai muiden sukulaisten huolehdittaviksi kuitenkin löytyy Kiinassa ja Taiwanissa käytössä olevasta asumisoikeutta säätelevästä järjestelmästä, hukousta.
Järjestelmästä johtuen kiinalaisten on äärimmäisen vaikeaa vaihtaa virallista asuinpaikkaansa, vaikka todellinen asuinpaikka saattaa olla tuhansien kilometrien päässä.
Järjestelmään merkittyyn asuinpaikkaan taas on sidottu oikeus julkiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja korkeampaan eläkkeeseen.
Tämän tuloksena kyseiset vanhemmat valitsevat lasten jättämisen kotikylään koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin, suunnaten itse korkeampien ansioiden perässä kasvukeskuksiin – ilman oikeutta esimerkiksi terveydenhuoltoon.
Kova hinta talouskasvusta
Niin kutsutut taakse jätetyt lapset maksavat kovan hinnan Kiinan talouskasvun hedelmistä, ja he edustavat suhteessa huomattavan suurta osaa maan kehittymättömän maaseudun lapsista.
Ilman vanhempiaan kasvavat kiinalaislapset kärsivät mielenterveysongelmista, aliravitsemuksesta ja huonosta koulumenestyksestä, eivätkä heidän sosiaaliset taitonsa kehity normaalisti. Myöskään tarinat lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja itsemurhista eivät ole epätavallisia.
Inhomillisen kärsimyksen lisäksi, hukou-järjestelmä on vaarassa muodostua esteeksi Kiinan jo nyt hidastuvalle talouskasvulle ja talouden rakenteen muutoksille.
Turhautuneen, huonosti koulutetun ja tilastollisesti todennäköisemmin rikoksiin syyllistyvän ikäpolven kasvattaminen ei edistä kenenkään asiaa. Järjestelmä myös hidastaa urbanisaatiota, minkä kiihdyttämisen Kiinan hallinto on asettanut yhdeksi tavoitteistaan.
Järjestelmää uudistetaan parhaillaan, mutta sata miljoonaa uutta asuinpaikanmuutoslupaa vuoteen 2020 mennessä tuskin lohduttaa jo aikuisikään ehtineitä lapsia. Myöskään lupien määrä tuskin on tarpeeksi suuri, jos sitä vertaa 270 miljoonaan työn perässä jo muuttaneeseen vanhempaan.
Toimittaja: HANNAMIINA TANNINEN, Hongkong.
