Yhdysvaltojen Floridassa asuva eläkkeellä oleva insinööri ei ollut aina nimeltään Kenneth Rowe. Hänen ristimänimensä on No Kum-sok ja hän syntyi Japanin vallan alla olleessa Koreassa vuonna 1932.
Non isä työskenteli japanilaiselle suuryritykselle ja perhe oli varakas. Hän kertoo PRI:n haastattelussa olleensa käytännössä ”sataprosenttisesti japanilainen”.
Toisen maailmansodan tapahtumat saivat kuitenkin Non kääntämään selkänsä entiselle isäntämaalle.
Vuonna 1944 ala-asteikäinen No halusi liittyä vapaaehtoisena Yhdysvaltoja vastaan taistelevan Japanin ilmavoimiin. Japani otti tuolloin korealaisia vapaaehtoisia kamikaze-lentäjiksi.
Hänen isänsä kuitenkin esti hurjapäisen 12-vuotiaan suunnitelmat. Mies kertoo ymmärtäneensä tuolloin, ettei Japanilla ollut enää toivoakaan sodassa. Hän alkoi ihailla Yhdysvaltoja ja amerikkalaista elämäntapaa.
”Ykköskommunisti”
Korean niemimaa jaettiin etelään ja pohjoiseen pian toisen maailmansodan jälkeen. Amerikkalaisuutta ihaillut No jäi Neuvostoliiton etupiiriin kuuluneen Pohjoisen alueelle. Siellä amerikkalaismielinen ajattelutapa oli vaaraksi.
No kertoo nähneensä Pohjois-Korean silloisen diktaattorin ja maan nykyisen johtajan Kim Jong-unin isoisän Kim Il-sungin ensi kertaa vuonna 1948. No oli tuolloin 16-vuotias lukiolainen.
Hän muistaa olleensa vaikuttunut Kimistä. Johtaja seisoi valtavan lannoitekasan päällä sotilaiden ympäröimänä ja piti vangitsevan puheen.
Non ihailu rajoittui kuitenkin vain Kimin karismaattiseen esiintymiseen. Hän oli jo oppinut vihaamaan maan kommunistista hallintoa.
No tajusi pian, mitä eteneminen vaati pohjoiskorealaisessa yhteiskunnassa. Hän kertoo päättäneensä ryhtyä muiden silmissä ”ykköskommunistiksi”. Samanaikaisesti hän haaveili yhä muutosta Yhdysvaltoihin.
”Päästäkseni eteenpäin, minun oli näytettävä uskollisuuteni Kim Il-sungille, vaikka en kommunisti ollutkaan. Sisimmässäni ajattelin toisin. Vihasin sitä”, mies kertoo.
No liittyi armeijaan, toisti iskulauseita vimmalla ja perusti jopa kommunistisen lehden. Lopulta hänen intonsa palkittiin ja hänet otettiin vapaehtoisena Pohjois-Korean ilmavoimiin.
No lensi neuvostovalmisteisella MIG-15-koneellaan useita taistelutehtäviä Korean sodassa. Hän kertoo vältelleensä kuitenkin ilmataisteluja amerikkalaisten kanssa, koska ei halunnut joutua ampumaan heitä alas tai menettää itse henkeään.
Pako
No Kum-sokin tilaisuus paeta tuli vuonna 1953, hieman Korean sodan päättymisen jälkeen. Hän oli suorittamassa harjoituslentoa kirkkaana maanantaiaamuna ja päätti yksinkertaisesti lentää vapauteen.
No otti valtavan riskin ja ohjasi koneensa Etelä-Korean puolelle, ylitse maita erottavan 38. leveyspiirin. Hän lensi suoraan Etelä-Korean pääkaupungin Soulin lähellä sijaitsevaan amerikkalaiseen lentotukikohtaan.
”Arvioin, että minulla olisi noin 20 prosentin mahdollisuudet onnistua”, hän kertoo.
Non suurimpia huolia olivat kaupungin ja tukikohdan kattavat ilmapuolustukset. Tykit eivät kuitenkaan päästäneet pihaustakaan, eikä yksikään ohjus tai hävittäjä noussut ilmaan. Kuin ihmeen kaupalla No laskeutui keskelle tukikohdan kiitorataa ja melkein törmäsi vastakkaisesta suunnasta laskeutuneeseen amerikkalaiskoneeseen.
Nolla kävi uskomaton tuuri. Myöhemmin selvisi, että amerikkalaistukikohdan ilmavalvontatutka oli sammutettu korjauksien vuoksi juuri sinä aamuna, kun No päätti yrittää uskaliasta pakoaan.
Laskeuduttuaan No repi ohjaamossa olleen Kim Il-sungin kuvan ja valmistautui siihen, että joutuisi pidätetyksi. Paikalle saapuneet amerikkalaiset halusivat kuitenkin vain kätellä Nota ja ottaa kuvia hänen kanssaan.
Non tarinasta kirjan kirjoittanut Blaine Harden sanoo miehen loikkauksen olleen yksi kylmän sodan suurimmista hetkistä. Hänen mukaansa amerikkalaiset tiedusteluviranomaiset olivat haltioissaan päästyään käsiksi MIG-15-koneeseen vuonna 1953 (ensimmäinen video alla). No taas kykeni antamaan runsaasti yksityiskohtaista tietoa koneesta ja Korean sodan taustoista.
Non kuulustelupöytäkirjat olivat salaisia vuoteen 2012 asti.
No Kum-sok saapui juhlallisesti Yhdysvaltoihin vuonna 1954 (toinen video alla) ja sai 100 000 dollarin palkkion, jonka Yhdysvallat lupasi lentokoneen kanssa loikanneille pohjoiskorealaisille, kiinalaisille ja venäläisille piloteille. Mies kävi yliopiston ja teki pitkän uran lentokoneinsinöörinä.
