– Työskentelemme aktiivisesti akuuttien kriisien ratkaisemiseksi, ennen kaikkea Syyriassa, Vladimir Putin totesi ennen presidenttien kahdenvälisiä keskusteluita.
Hän totesi panneensa tyytyväisyydellä merkille, miten maiden armeijat ja erikoisjoukot ovat muodostaneet ”tehokkaan ja läheisen kontaktin”.
Turkin ja Venäjän intressit Syyriassa ovat olleet vastakkaiset, mutta maat ovat koordinoineet sotatoimia maassa jo viime syksystä lähtien.
Turkki on Syyrian sisällissodan alusta saakka tukenut sunnikapinallisten ryhmittymiä, jotka ovat taistelleet Venäjän tukeman Syyrian presidentin Bashar al-Assadin joukkoja vastaan.
Turkin ensisijainen tavoite Syyriassa on ollut kurdien itsenäisyysliikkeen rajoittaminen. Turkin mielestä Syyrian kurdijärjestö YPD ja sen armeija YPG ovat sama järjestö kuin Turkissa kurdialueiden itsenäisyyttä ajava PKK, jonka luokittelevat terroristijärjestöksi Turkin lisäksi Yhdysvallat ja Euroopan unioni.
Turkin tämän hetken keskeisimpänä tavoitteena on Manbijin kaupungin valtaaminen kurdeilta.
Venäjä on toiminut yhteistyössä kurdien YPG:n kanssa Turkin ja lännen tukemia kapinallisryhmiä vastaan.
– Venäjälle on Turkki-suhteilla enemmän merkitystä, mutta se ei myöskään halua tuhota suhteitaan kurdeihin kokonaan. Kurdit ovat Venäjälle valttikortti, joka otetaan esiin aina kriisitilanteissa, Lähi-idän asiantuntija Leonid Issajev arvioi saksalaiselle Die Welt -lehdelle.
Turkki menee edelle
Venäjällä on ollut PKK:hon ja YPG:hen hyvät suhteet. Venäjä on kaavaillut kurdeille autonomisen alueen asemaa tulevaan perustuslakiin.
Toisaalta myös Yhdysvallat on tukenut kurdeja heidän taistelussaan terroristijärjestö Isistä vastaan.
Kurdien hallitsema Syyrian pohjoisosa Rojava on käytännössä ottanut itselleen autonomisen alueen aseman ja on saanut hallintonsa vakiinnutettua. Kurdit ovat myös sekä Irakissa että Syyriassa osoittautuneet tehokkaimmiksi maassa operoiviksi voimiksi Isisiä vastaan. Kurdien YPG on siten ollut sekä Yhdysvalloille että Venäjälle keskeinen liittolainen Syyriassa, vaikka maiden tavoitteet ovat olleet keskenään ristiriidassa.
Putin on pitänyt tärkeänä hyvien suhteiden vaalimista Nato-maa Turkkiin huolimatta maiden välisistä välikohtauksista. Marraskuussa 2015 Turkki ampui venäläisen hävittäjän alas Syyrian ja Turkin välisellä rajalla. Suhteiden väliaikaisen jäätymisen jälkeen suhteet lämmitettiin uudelleen viime kesänä, kun Putin lupasi tukea vallankaappausyrityksen kohteeksi joutunutta Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdoğania.
Viime kuussa Venäjän ilmaiskut tappoivat kolme turkkilaista sotilasta Syyriassa, mutta Putin soitti välittömästi Erdoğanille pahoitellakseen tapahtunutta.
Venäjälle Turkki on lopulta kurdeja arvokkaampi ystävä pelissä länttä vastaan. Länsimaat ovat suhtautuneet nihkeästi Erdoğanin itsevaltaisiin otteisiin ja diktatuurin rakentamiseen ja se on etäännyttänyt Turkkia sen läntisistä liittolaisista. Turkin suhteet Saksaan ovat viime aikoina heikentyneet erityisesti, kun Erdoğan syytti Saksaa natsismista, koska saksalaiskaupungit eivät ole sallineet turkkilaisten ministereiden järjestää Saksassa poliittisia tilaisuuksia Erdoğanin valta-asemaa vahvistavan kansanäänestyksen tueksi.
Venäjä on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen luodakseen Nato-maiden välille railoa ja vahvistaakseen taloudellisia suhteita Turkkiin.
