Itä-Timor perui Australiaan kohdistamansa vakoilusyytökset ja Australia on suostunut siihen, että maiden vuonna 2006 tekemä sopimus Timorin meren öljyn ja kaasun hyödyntämisestä saatavista rojalteista mitätöidään.
Sopimus oli Australialle edullinen, sillä sen mukaan rojaltit jaettiin yhtä suurina osuuksina molemmille maille, vaikka esiintymät sijaitsevat lähes kokonaan Itä-Timorille kansainvälisen merioikeuden mukaan kuuluvalla alueella.
Vuonna 2002 itsenäistynyt Itä-Timorin tarvitsi nopeasti rahaa menojensa peittämiseksi ja Australia käytti tilannetta hyväkseen. Se sai Itä-Timorin painostettua sopimukseen, jonka se oli aiemmin viime vuosisadan loppupuolella tehnyt Itä-Timoria miehittäneen Indonesian kanssa. Vastineeksi Australia vastoin YK:n päätöstä tunnusti Itä-Timorin kuuluvan Indonesian valtioalueeseen.
Sopimus on koko voimassa olon ajan saanut osakseen voimakasta arvostelua varsinkin Itä-Timorin parlamentissa ja kansalaisjärjestöiltä.
Vuonna 2013 kävi ilmi, että Itä-Timorin hallituksen tilannehuoneen rakentaneen australialaisfirman työmiesten joukossa oli ollut Australian tiedustelupalvelun vakoojia, jotka asensivat sinne kuuntelulaitteita.
Niiden avulla Australian johto oli sopimusneuvottelujen ajan tietoinen Itä-Timorin pyrkimyksistä. Vuonna 2014 Itä-Timor haastoi Australian tapauksen johdosta Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen ja vaati sopimuksen mitätöintiä.
Riippuvainen rojalteista
Nyt uutta sopimusta muovataan kansainvälisen välittäjäryhmän johdolla, jonka esityksen odotetaan valmistuvan viimeistään ensi vuonna. Jos kiistan osapuolet eivät hyväksy sovintoryhmän esitystä, menevät sen suositukset YK:n pääsihteerin käsittelyyn ja pääsihteeri Antonio Guterresin on määrä käynnistää neuvottelut lopullisen sopimuksen aikaan saamiseksi.
Itä-Timorin hallitus odottaa kuumeisesti töiden käynnistymistä seuraavaksi hyödynnettävällä isolla merialueella, sillä rojaltit kattavat noin miljoonan asukkaan valtion tuloista peräti 90 prosenttia. Vuoden 2012 jälkeen rojaltit ovat olleet laskussa ja 2020-luvun loppuun mennessä niiden arvioidaan loppuvan kokonaan.
Itä-Timorin oma taloudellinen tuotanto ja toimeliaisuus on ollut kasvussa, mutta suhteessa öljystä ja kaasusta saataviin tuloihin niiden merkitys on vähäinen.
Pääministeri Rui Maria de Araujon hallitus on tämän myöntänyt ja sanoo pyrkivänsä voimallisesti kehittämään maataloutta, turismia ja yksityistä sektoria. Työttömyysluvut ovat kuitenkin pysyneet korkeina ja nuorisotyöttömyyden on arvioitu olevan 60 prosentin tietämillä. Araujon hallitusta syytetäänkin hitaudesta maan oman talouden kehittämisessä ja työpaikkojen synnyttämisessä.
Virkansa jättävä, vähin valtaoikeuksin toimiva presidentti Taur Matan Ruak sanoi parlamentille pitämässään puheessa, että ministerit ovat kiinnostuneempia rojaltien maan eliitille tuomasta elintasosta kuin kansan hyvinvoinnista.
Vuonna 2006 Itä-Timor ajautui yli vuoden ajaksi suuriin vaikeuksiin sen armeijan ja poliisin keskuudessa vallitsevien erimielisyyksien johdosta. Puhjenneet väkivaltaisuudet ajoivat 150 000 kansalaista sisäisiksi pakolaisiksi YK:n perustamiin telttakyliin. Vaikka armeijan ja poliisin toimintakulttuuria on YK:n johdolla uudistettu, pelkää moni, että reilun kymmenen vuoden takaiset tapahtumat saattavat pahimmassa tapauksessa toistua.
Maassa on nyt kahden suurimman puolueen konsensushallitus. Monet odottavat heinäkuussa pidettäviä parlamenttivaaleja, joita varten väistyvä presidentti on perustanut uuden Kansan vapauspuolueen nimellä tunnetun poliittisen liikkeen. Lisäksi vaaleihin osallistuu myös pienempiä uusia puolueita.
Nyt valtaa pitävillä Fretilinillä ja maan itsenäisyyssankari Xanana Gusmaon johtamalla CNRT-puolueella on vahvat Itä-Timorin jokaiseen vuoristokyläänkin ulottuvat organisaationsa. Siksi niiden haastamista pidetään vaikeana tehtävänä.
Itä-Timorin pinta-ala on 15 007 neliökilometriä ja maassa on vajaat 1,2 miljoonaa asukasta.
Toimittaja: KALLE SYSIKASKI.
