Venäjän yhteiskunnan nopea muuttuminen fasistiseksi ei ole yllättävää, kirjoittaa venäläinen politiikan analyytikko Mikhail Jampolski Colta.ru:n julkaisemassa kirjoituksessa.
Venäjän yhteiskunnan suvaitsemattomuus ulkomaalaisia vastaan on hänen mukaansa kasvanut, demokratiakehitys on heikkoa ja venäläisten käsitys kansallisesta ainutlaatuisuudestaan on vahva.
Jampolskin mukaan kyse on viivästyneestä reaktiosta imperiumin romahtamiseen. Neuvostoliitto romahti 1980- ja 90-lukujen vaihteessa, minkä seurauksena venäläisiltä lähti alta suurvaltio. Äkillisten tapahtumien jälkeen Venäjällä alkoi kuitenkin pian pitkäkestoinen talouskasvun aika, joka mahdollisti kulutuksen lisääntymisen. Tämä rauhoitti ihmisten mieliä imperiumin romahduksen jälkeen.
Nyt talous on romahtanut ja kulutus lakannut, minkä seurauksena yhteiskunta on Jampolskin mukaan muuttumassa fasistiseksi. Kehitys muistuttaa ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Weimarin tasavallasta.
”On hyvin tiedossa, että myös natsismi syntyi reaktiona hävittyyn sotaan, jonka seurauksena imperiumi hajosi ja Saksa menetti nopeasti merkittävän asemansa maailmassa”.
Jampolskin mukaan fasismi ja tunne kansallisesta mustamaalaamisesta ovat toisiinsa läheisesti liittyviä ilmiöitä. Melanie Kleinin tarjoama psykoanalyysiin perustuva näkökulma antaa tästä viitteitä.
”Edesmenneen itävaltalaisen psykoanalyytikon mukaan heikkous, köyhyys ja tunne kansallisesta panettelusta johtavat niin sanottuun projektiiviseen identifikaatioon, joka puolestaan liittyy paranoidiin skitsofreniaan; ihmiset tai ryhmät projisoivat muihin sellaisia ominaisuuksia, joita he eivät hyväksy tai halua kohdata.”
Wikipedian mukaan ”projektiivisessa identifikaatiossa yksilön tiedostamaton projektio ohjaa häntä käyttäytymään niin, että projektion kohde alkaa kokea projisoituja tunteita tai yllykkeitä. Projektion eli sijoittamisen kohteena on yleensä epämieluisa yllyke tai käsitys (esimerkiksi homoseksuaalinen yllyke), jota asianosainen ei voi hyväksyä. Yksilö kuvittelee jostakusta toisesta jotakin, mikä ei pidä paikkaansa, ja alkaa käyttäytyä niin, että toinen muuttaa käytöstään ja kuvitelma osoittautuu todeksi”.
Mikhail Jampolski korostaa, että Venäjä syyttää tällä hetkellä ukrainalaisia systemaattisesti fasisteiksi ja torjuu samalla oman yhteiskuntansa fasistisen kehityksen.
Hänen mukaansa Venäjä näkee itsensä jälki-imperialistisen kehityksen uhrina. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjä menetti supervalta-asemansa ja globaalin merkityksensä. Venäjästä tuli alueellinen valta ilman neuvostoaikaisia satelliitteja.
Venäjä väittää nyt olevansa aggression uhri. Vladimir Putinin johtama Venäjä on syyttänyt varsinkin länsimaita ja sotilasliitto Natoa maan ahdistelemisesta ja uhkaamisesta.
Jampolski katsoo, että venäläisten on helpompi ajatella näin, koska eurooppalaisessa historiankirjoituksessa on tapahtunut viimeisen kahden sukupolven aikana muutos.
Aikaisemmin voittajat kirjoittivat historian ja uhrien näkökulma sivuutettiin. Toisen maailmansodan jälkeen historiankirjoituksessa on alettu kuitenkin keskittyä enemmän uhreihin eikä niinkään voittajiin. Siten myös Neuvostoliiton suorittamista vääryyksistä niin toisen maailman sodan aikana kuin sen jälkeenkin on kirjoitettu yhä enemmän.
Jampolski korostaa, että historiankirjoituksen trendin muuttumisen lisäksi myös käsitys valtion suvereenisuudesta on muuttunut. Aikaisemmin se tarkoitti valtioiden oikeutta muuttaa lakeja ja aloittaa sotia, mutta nyt valtioiden rinnalle on noussut al-Qaidan ja IS-jihadistien kaltaisia järjestöjä.
Siten Krimin liittäminen Venäjään voidaan nähdä osana Venäjän pyrkimystä päästä yli jälki-imperialistisesta traumastaan. Krimin operaatio oli tärkeä Putinille, koska se suoritettiin verettömänä ilman uhreja.
Venäjän suorittama interventio Itä-Ukrainaan ei kuitenkaan onnistunut samalla tavalla lukuisten venäläisuhrien vuoksi. Jampolski korostaa, että voiman ja yhtenäisyyden näyttäminen sekä siitä kertominen on olennaista fasistisen tietoisuuden luomisessa. Kaatuneet venäläiset ja sen aiheuttama kuohunta Venäjällä ovat muodostuneet esteiksi tämän tietoisuuden luomisessa.
”Nykypäivän venäläinen fasisti on kaikkivoipa ja samaan aikaan ahdistelun kohteena oleva uhri.”
