Presidentti Sauli Niinistön mukaan hän kävi maanantaina Washington D.C.:ssa USA:n presidentti Donald Trumpin kanssa pitkän keskustelun Venäjästä. Niinistö kertoi asiasta suomalaislehdistöä tavatessaan. Häneltä kysyttiin, voiko hän avata Venäjä-keskustelua.
– En mielelläni, presidentti vastasi.
Sauli Niinistöltä kysyttiin Venäjän presidentti Vladimir Putinin Savonlinnan vierailulla puuttumaan jääneestä onnittelusta satavuotiaalle Suomelle. Niinistö huomautti Putinin aloittaneen keskustelutilaisuuden lausumalla heidän tulleen ”juhlistaakseen” Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa ja Suomen ja Venäjän 25-vuotisjuhlaa.
– Kyllä kai se, jos vieras sanoo että hän on tullut juhlistamaan jotakin, aika liki liippaa onnitteluita, Sauli Niinistö totesi.
Presidentti Niinistö sanoi saaneensa Donald Trumpista jo aiemmin vaikutelman, jonka mukaan hän on varsin nopea keskustelija. Pitkiin perusteluihin ei siksi kannata mennä.
– Luulen että sellainen lyhyt slogan-rakenteinen esittely Suomesta, jonka hänelle pidin, meni kyllä aika hyvin perille.
Presidentti viittasi joidenkin vuosien takaiseen brändityöryhmään, jonka eräs jäsen oli todennut, että ”niillä eväillä että Suomi on ainoa maa joka maksoi velkansa maailmansodan jälkeen, ei enää kyllä eteenpäin mennä”.
– Mutta mentiinpäs. Se on asia joka kannattaa muistaa. Toinen on tietysti se, että Suomi on ainoa maa, toisessa maailmansodassa jäi Neuvostoliiton naapureilta Neuvostoliitolta valloittamatta. Näistä syntyy tarina kansakunnasta, että meihin voi luottaa, me luotamme itseemme ja pidämme itsestämme huolta. Ne ovat aika tärkeitä ominaisuuksia. Kolmantena on naapuruussuhteen hoitaminen: niinkin voi ison maan vieressä pärjätä, Niinistö kertoi ”Suomi-sloganeistaan”.
USA:n ja Venäjän välit eivät presidentin mukaan ole kokonaan poikki ja myönteistäkin kehitystä voidaan tulla näkemään.
Keskustelussa myönteisiä yllätyksiä presidentille olivat mustan hiilen ja Itämeren asioiden eteneminen. Mielikuva presidentti Trumpista ei muuttunut, ”ehkä ei niin paljon”.
– Hänen tyylinsä vastasi sitä mitä odotin. Ei ollut yllätyksiä.
– Minun täytyy tunnustaa, etten ymmärrä lainkaan keskustelua kädenpuristuksista. Jokaisella on oma tyylinsä. Ehkä huomioin enemmän miten ihminen katsoo silmiin, Sauli Niinistö sanoi.
Presidentti ei näe Suomen ulkopolitiikassa tapahtuneen USA.n suhteen selkeää muutosta.
– Meillä on aika johdonmukainen linja ollut Yhdysvaltojen kanssa, ainakin minun kauteni aikana. On viety eteenpäin yhteydenpitoa, erityisesti turvallisuussektorin puolella. En nähnyt myöskään Yhdysvaltojen puolella mitään muutosta siinä suhteessa.
– Tämä yksittäinen vierailu nyt sitten on vähän toisenlainen. Mutta en osaa nähdä siinäkään varsinaista linjanmuutosta.
– Jokaisella meillä on omat tapamme. Jos keskustelukumppani sattuu olemaan pienempi osapuoli, niin kannattaa vähän sillä korvalla ja silmällä katsoa, että miten sanoma menee perille.
Pienillä askelilla
Presidentti kertoi miettineensä etukäteen, miten ympäristöasioissa ja mustan hiilen kysymyksessä lähestyisi, jos aikoo saada asiansa läpi. Arktinen sulaminen on hänen mukaansa juuri globaali kysymys ja hyvin kohtalokas kysymys.
– Valitsin sitten sillä tavalla, että yritetään iskeytyä siihen kiinni etenkin kun vähän oli sellaistakin tietoa, että muut puheet voivat ärsyttää. Tämä on minusta muissakin asioissa se tie jolla pitäisi mennä eteenpäin. Ei lähteä tuolta, että nyt ratkaistaan maailman suurimmat ongelmat kertaheitolla, vaan lähteä täältä rakentamaan sitä ratkaisua pikkuhiljaa. Jolloin voi tulla jotain konkreettista aikaankin, Sauli Niinistö kuvaili.
Presidentti Niinistö sanoi haluavansa välttää sitä, että julistaudutaan suureksi rauhantekijäksi.
– Se ei vie yhtään asiaa eteenpäin. Luultavasti on takapakkia vain. En halua olla mikään erityinen neuvonantaja mihinkään suuntaan.
– Mutta tässä kun nyt tapaa ihmisiä ja tulee keskusteltua hyvinkin perusteellisesti, alkaa totta kai muodostua kokonaiskuva, missä kukin menee ja missä voitaisiin yhdessä mennä. Sitä minä sitten yritän tavoitella, pienillä asioilla, pienillä askelilla.
– Jos me olemme sellaisen tilanteen edessä, että me otamme isoja askelia huonoon suuntaan ja valittavissa olisi pieni askel parempaan suuntaan, niin minä otan sen jälkimmäisen kannan.
