Ympäri maailma kehuttu ja myyntihitiksi osoittautunut Mihail Zygarin kirja Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia (Otava) ilmestyi keväällä Jukka Mallisen suomennoksena. Verkkouutiset esittelee eräitä vähemmälle huomiolle jääneitä Kremlin vaikuttajia, joista kirjassa piirtyy henkilökuvia tässä, tässä ja tässä.
Mihail Zygarin, 36, taustatietoihin ja haastatteluihin perustuva kirja Vladimir Putinin valtakaudesta on ollut asiantuntijoiden kiittämä sensaatio. Zygar on entinen tv-kanava Dozdin päätoimittaja.
”Lopputulemaksi jäi tarina siitä, miten miehestä tuli kuningas sattumalta. Ensin hän halusi vain säilyttää paikkansa. Hänellä alkoi olla tuuria ja hän päätteli, että hänestä voi tulla menestyksekäs taistelija ja uudistaja – kuningas Leijonamieli. Ja hän halusi jäädä historiaan. Mutta sitten hän alkoi haluta hyvää elämää. Ja hänestä tuli Loistava. Sitten hän väsähti ja halusi levätä. Mutta hän ymmärsi, että ei voi sallia lepoa itselleen, koska hän on osa historiaa. Koska hän on jo tsaari Julma”, Mihail Zygar kirjoittaa kirjansa esipuheessa Vladimir Putinista.
Zygarin mukaan tapahtumilla ei ole ollut selkeää logiikkaa.
”Putinilta ja hänen ympäristöltään on puuttunut suunnitelma tai selkeä strategia. Kaikki, mikä tapahtuu, on ollut taktisia askeleita, operatiivista reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin, jotka eivät vie mihinkään loppupäämäärään”, hän toteaa kirjassaan.
”On tapana uskoa, että kaikki päätökset Venäjällä tekee yksi ainoa ihminen – Vladimir Putin. Se pitää paikkansa vain osaksi. Kaikki päätökset tekee todellakin Putin, mutta Putin ei ole yksi ihminen. Hän on valtava kollektiivinen järki. Kymmenet, jopa sadat ihmiset aprikoivat päivittäin, mitä päätöksiä Vladimir Putinin pitää tehdä. Vladimir Putin itse miettii päivittäin, mitä päätöksiä hänen pitää tehdä ollakseen suosittu, ollakseen valtavan kollektiivisen Vladimir Putinin ymmärtämä ja hyväksymä. Tämä kollektiivinen Vladimir Putin on kaikki vuodet konstruoinut muistojaan osoittaakseen itselleen olleensa oikeassa. Vakuuttaakseen itselleen, että hänen toimenpiteensä ovat loogisia ja että hänellä on suunnitelma ja strategia, että hän ei ole tehnyt virheitä, vaan on ollut pakotettu toiminaan niin, koska hän on taistellut vihollisia vastaan sekä käynyt raskasta ja keskeytymätöntä sotaa”.
Neuvostoliittoon Vladimir Putin ei Mihail Zygarin mielestä ole vaihtanut näkökulmaansa. Sen sijaan Zygar kuvailee Putinin syvää loukkaantumista lännelle siitä, ettei häntä tunnustettu tasa-arvoiseksi kumppaniksi.
”Kerran pettyneenä Putinin pettymys vain syveni vuosien mittaan. Päätettyään kerran, että läntiset kumppanit ovat pettäneet hänet, hän ei enää antanut heille anteeksi ja kiinnittyi tähän ajatukseen aina vain lujemmin. Niin oli toisinajattelijoidenkin kanssa – kutsuttuaan heitä kerran ’kavaltajiksi’ Putin näytti, ettei kuuntele heitä enää koskaan”.
Kuitenkaan Putinia ei kirjan mukaan oikeasti ole olemassa sellaisena mitä luullaan.
”Putin ei katsonut, että Venäjää ympäröivät joka taholta viholliset. Putin ei aikonut sulkea kaikkia riippumattomia televisiokanavia. Putin ei aikonut tukea Viktor Janukovitsia. Hän ei halunnut pitää olympialaisia Sotsissa. Hänen lähipiirinsä ajatteli, että he yrittävät arvata hänen suunnitelmansa – itse asiassa he toteuttivat omiaan. Putinin nykyisen hahmon – julman venäläisen tsaarin – ovat keksineet, ja usein ilman hänen osallisuuttaan, läntiset kumppanit ja toimittajat”.
Vladimir Putinin hovi on kirjan mukaan tiukasti päättänyt mennä loppuun saakka.
”Lähes kaikki suurliikemiehet ymmärtävät, että heidän omaisuutensa (tai osa sitä) voidaan valtion edun nimissä pakkolunastaa jollakin hetkellä. Ja he ovat jo aikoja sitten alistuneet tähän. On tapana sanoa, että Venäjän suurliikemiehet eivät ole miljardöörejä, vaan ainoastaan työskentelevät sellaisina. He hallinnoivat sitä omaisuutta, mitä Vladimir Putin sallii heidän hallinnoida”.
