– Muslimeita ja islamia koskevien stereotypioiden ja väärinymmärrysten toistaminen julkisessa keskustelussa on haitallista koko yhteiskunnan kannalta. Se paitsi tuottaa vastakkainasettelua ”meidän” ja ”muiden” välille myös toistaa vääriä käsityksiä oikeuden ja uskonnon monitahoisesta suhteesta demokraattisessa oikeusvaltiossa.
Näin kirjoittavat Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen ja oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Sanna Mustasaari ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan akatemiatutkija Mulki al-Sharmani Helsingin Sanomien vieraskynä-kirjoituksessaan.
– Julkisessa keskustelussa on toistuvasti esitetty, että niin kutsuttu sharia-laki muodostaa uhan suomalaisen yhteiskunnan arvoille ja loukkaa erityisesti maahanmuuttajanaisten ihmisoikeuksia. Hiljattain tällaisen kannanoton esitti esimerkiksi oikeusministeri Antti Häkkänen (kok), Mustasaari ja al-Sharmani sanovat.
Tutkijoiden mielestä vastakkainasettelu uskonnon normien ja Suomen lain välillä perustuu yksinkertaistuksiin eikä auta ymmärtämään kumpaakaan.
– Uskontoon liittyviä ilmiöitä ei tulisi lähestyä ääripäistä, joko liioitellen uskonnon merkitystä ihmisten elämässä tai kieltäytyen lainkaan tunnustamasta niitä tapoja, joilla uskonto vaikuttaa arjen käytännöissä.
Sanna Mustasaaren ja Mulki al-Sharmanin mukaan kysymys sharia-lain merkityksestä arjessa ja sen suhteesta Suomen oikeusjärjestelmään on tullut ajankohtaiseksi Suomessa asuvien muslimien määrän kasvaessa.
– Perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta valtiolla voi eri yhteyksissä olla juridinen velvollisuus tunnustaa uskonnollisia oikeudellisia instituutioita, esimerkiksi avioliittoja ja avioeroja. Valtio ei voi kieltää uskonnollisten normien käyttämistä, tutkijat toteavat.
– Kielto tarjota tai etsiä uskonnollista ohjausta tai konfliktinsovittelua esimerkiksi avioerotilanteessa olisi yksinkertaisesti perus- ja ihmisoikeuksien vastainen, he jatkavat.
Pelottelu sharia-lailla ei Sanna Mustasaaren ja Mulki al-Sharmanin mukaan edesauta kenenkään ihmisoikeuksia eikä vie keskustelua kohti kaikille yhteistä, monimuotoista suomalaista yhteiskuntaa ja sellaista kansalaiskäsitystä, johon myös uskonnolliset vähemmistöt voisivat kuulua.
