Vuokramarkkinoille ongelmia aiheuttanut ensimmäisen suuri virhe tehtiin Timo Metsolan mukaan jo vuonna 2 000, kun pienten asuntojen rakentamista rajoitettiin Helsingissä.
– Ajettiin läpi niin sanottu 75-neliön sääntö, jonka mukaan Helsinkiin rakennettavien talojen asuntojen keskikoon on oltava vähintään 75 neliötä, vaikka kaupunki kärsi jo tuolloin nimenomaan huutavasta pienasuntopulasta, Metsola kirjoittaa blogissaan.
Syylliseksi hän nimeää Helsingin kokoomuksen.
– Helsingin kokoomuksen kannalta pidettiin parempana, että Helsinkiin tuotettaisiin lähinnä perheasuntoja hyvätuloisille, joiden äänien arvioitiin suuntautuvan kuntavaaleissa Kokoomukselle, Metsola väittää.
Vuoden 2012 lopussa rajoitusta lievennettiin niin, että joka toinen asunto saa olla pieni eikä muidenkaan ei tarvitse olla yli 80 neliön, jos niissä kaksi makuuhuonetta.
– Tämä muutos katkaisi yli vuosikymmenen jatkuneen pienasuntopulan pahenemisen, mutta ei ollut toisaalta riittävän radikaali, jotta tilanne olisi alkanut helpottaa, Metsola arvioi.
Toinen suuri virhe hänen mukaansa oli valtion tukemien vuokra-asuntojen vilkkaan tuotannon tyrehdyttäminen vuonna 2004. Niiden vuokrat pohjautuivat omakustannushinnoitteluun, koska voiton tavoittelua oli rajoitettu 20 vuodeksi.
– Vuonna 2004 rajoitusaika kuitenkin nostettiin 40 vuoteen, jolloin yksityinen sektori käytännössä lopetti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottamisen kokonaan, Metsola toteaa.
Elvytystoimena nyt tarjotaan 10-vuotista välimallin korkotukea, mutta Metsolan mielestä se ei hetkellisenä piristysruiskeena paikkaa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pitkäjänteisen tuotannon vesittämistä.
Kolmas suuri virhe ei ole poliittinen, vaan markkinavoimien itsensä tekemä. Ahneus on Metsolan mukaan ajanut isot vuokranantajat selvästi inflaatiota korkeampiin vuokrankorotuksiin
– On nykyään tavallista, että vuokran korotusehto on kuluttajahintaindeksi plus kaksi prosenttia, mitä voitaneen vielä pitää vielä kohtuullisena. Suurimmillaan korotusehtona on kuitenkin yleiseen inflaatioon nähden huikea kuluttajahintaindeksi plus viisi prosenttia, joka on viime aikoina huolestuttavan nopeasti yleistynyt suurimmilla vuokranantajilla.
