– Siksi olisi tärkeää laajentaa veronumerovelvoitetta koskemaan rakennusalan lisäksi myös kiinteistöpalvelualaa, sanovat PAM ja Kiinteistötyönantajat ry tiedotteessaan.
Järjestöjen mukaan harmaata taloutta ja työperäistä ihmiskauppaa on maan hallituksen toimenpideohjelmista huolimatta saatu heikosti kuriin muun muassa kiinteistöpalvelualan järjestäytymättömässä kentässä.
PAM:ssa ja Kiinteistötyönantajissa pidetään yhtenä alan kannalta merkittävimpänä tavoitteena rakennusalalla käytössä olevan veronumerokäytännön laajentamista koskemaan myös kiinteistöpalvelualaa, kuten siivousta, kiinteistöhuoltoa, ulkoalueiden hoitoa, energiahallintapalveluita, teknisiä palveluita sekä erilaisia toimitila- ja käyttäjäpalveluita.
– Lainsäädäntö on suhteellisen tuore, mutta tulokset ovat olleet rakennusalan osalta hyvin lupaavia. Harmaan talouden toimijoita on tunnistettu ja päästy niin valvovien viranomaisten kuin järjestötoimijoiden osalta kiinni alihankintaketjuissa ilmenneisiin epäkohtiin, kuvaa PAM:n 1. varapuheenjohtaja Jaana Ylitalo tavoitteen taustoja.
Veronumerovelvoitteen laajentaminen oli toimenpiteenä mukana hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa 2013. Syksyllä 2014 harmaan talouden ministerityöryhmä linjasi, että veronumeron laajempaa käyttöönottoa harkitaan vasta sitten, kun kansallinen tulorekisteri otetaan käyttöön. Laajemman tulorekisterin rakentaminen vie kuitenkin nykyarvion mukaan noin viisi vuotta.
– Me edellytämme omaehtoisen valvonnan nimissä jäsenyrityksiltämme jo nyt veronumerollisten tunnistekorttien käyttöä sekä kirjautumista Tilaajavastuu.fi -palveluun, jolla pyritään helpottamaan luotettavaa palveluiden ostamista. Ymmärrän toki, ettei päällekkäisten tietohallintojärjestelmien rakentaminen ole järkevää, mutta viisi vuotta on pitkä aika vain odottaa asioiden korjaantuvan, sanoo Kiinteistötyönantajat ry:n toimitusjohtaja Pia Gramén.
Kaikilla ansiotuloa saavilla työntekijöillä on nykyisin verokortissaan valmiiksi veronumero. Ulkomaalainen työntekijä saa veronumeron ja henkilötunnuksen verotoimistosta.
Veronumeron keskeisin käytännön hyöty ilman tilaajan omavalvonta- ja raportointivelvoitetta harmaan talouden torjunnan näkökulmasta liittyy juuri ulkomaisen työvoiman ”ilmoittautumisvelvollisuuteen” veronumeroa hankittaessa.
Ylitalo ja Gramén esittävätkin, että veronumerokäytännön käyttöönottoa kiinteistöpalvelualalla testattaisiin esimerkiksi yksittäisen kaupungin, kuntayhtymän tai valtion toimesta tilaajan roolissa.
