”Ongelmatyöpaikkoja” puolestaan on noin 13 prosenttia.
Tilastollisen luokitteluanalyysin perusteella suomalaisista työpaikoista muodostettiin työolobarometrin tiedoista ensi kertaa viisi arkkityyppiä, jotka ovat superduunit, vaativat mutta laadukkaat työt, raskaat perusduunit, kevyet mutta sosiaalisesti epätyydyttävät työt sekä ongelmatyöpaikat.
Näistä viidestä ryhmästä ”superduunit” eroavat edukseen kaikilla kuudella mittarilla. Nämä ovat työpaikkoja, jotka tarjoavat jokaisessa suhteessa erinomaiset työskentelyolosuhteet. Erityisen usein tällaisia työpaikkoja on yksityisen sektorin johtajilla, aineenopettajilla, korkeakoulujen opettajilla sekä teknisten ja kaupallisten alojen erityisasiantuntijoilla. Enemmistöllä on korkeakoulututkinto.
”Vaativat mutta laadukkaat työt” ovat muilta osin erinomaisia työpaikkoja, mutta henkisesti kuormittavia. Näissä hajonta koulutustaustassa on erittäin suurta. Joukossa on paljon julkisella sektorilla johtavassa asemassa olevia, mutta myös yksityisen sektorin toimistotyöntekijöitä, sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijöitä.
”Raskaat perusduunit” ovat sosiaalisesti laadukkaita, mutta fyysisesti raskaita. Näihin kuuluu paljon suorittavan työn tekijöitä, esimerkiksi rakennus-, korjaus- ja valmistustöitä, maa- ja metsätalouden työntekijöitä, sekä palvelualojen työntekijöitä, kuten lähi- ja sairaanhoitajia, siivoojia ja tarjoilijoita.
”Kevyet mutta sosiaalisesti epätyydyttävät työt” ovat ryhmä keskimäärin melko korkeasti koulutettuja, joiden työpaikalla ilmenee sosiaalisia ongelmia, mutta työ itsessään ei ole erityisen kuormittavaa.
Pienin ryhmä on ”ongelmatyöpaikat”. Nämä työpaikat jäävät muista ryhmistä jälkeen kaikilla mittareilla henkistä kuormittavuutta lukuun ottamatta. Työtehtävät ovat tyypillisesti suorittavan portaan tehtäviä, joita tehdään työpaikalla ilman joustomahdollisuuksia.
Tyypillisiä ammatteja ovat mm. pikaruokalatyöntekijä, toimistoavustaja, kaivos- ja louhintatyön koneenkäyttäjä, postinkäsittelijä, siivooja ja koneasentaja. Enemmistöllä on keskiasteen koulutus.
Analyysissa työpaikkoja on vertailtu kuudella mittarilla, jotka ovat altistus häiriökäyttäytymiselle, työn henkinen kuormittavuus, yhteisöllisyys, vaikutusmahdollisuudet, avoin ja tasapuolinen kohtelu, sekä työn fyysinen raskaus.
