Edesmennyt taloustieteen nobelisti Milton Friedman totesi, että kaikki verot ovat vapaan yritystoiminnan vihollisia, mutta silti veroja tarvitaan. Friedman sanoi, että vähiten huono vero on omaisuusvero, joka on asetettu rakentamattomalle maalle.
Lähes kaikki verot vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja vääristävät hinnanmuodostusta. Lähtökohtaisesti verotus vähentää sitä toimintaa, mitä verotetaan.
Kysyi keneltä tahansa taloustieteilijältä, kiinteistövero on paras vero. Sitä ei pääse pakoon, koska kiinteistöä ei voi siirtää ulkomaille. Oikean verotason asettaminen kiinteistölle on helppoa ja oikeudenmukaista. Ennen kaikkea kiinteistövero on hyvä vero, koska se kannustaa kiinteistön omistajaa käyttämään kiinteistöä tehokkaasti – toisin sanoen pitämään kiinteistön käytöstä saatavan tulovirran korkeampana.
Tämä on ominaisuus, joka koskee kaikkia omaisuusveroja. Tuloihin kohdistuvat verot tekevät tulojen kasvattamisesta vähemmän kannattavaa. Omaisuuteen kohdistuva vero pakottaa kasvattamaan tuloja siellä, missä omaisuus ei ole tehokkaassa käytössä. Jos tuotto ei ylitä veroa, omaisuus jatkuvasti pienenee.
Kun yrityksilläkin oli omaisuusvero
Suomesta muuhun kuin kiinteistöihin kohdistuva omaisuusvero poistettiin vuonna 2005, kun varallisuusverosta luovuttiin.
Yhtiöitä koskeva omaisuusvero otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1919, ja poistettiin käytöstä 1960-luvulla. Jäljelle jäi yrityksen tuloksen verottaminen.
Suomen nykyinen yritysverojärjestelmä on tilkkutäkki. Ensinnäkin jokainen yritys maksaa tuloksestaan 20 prosentin yhteisöveron. Kansainvälisesti vertaillen tämä on kilpailukykyinen veron taso. Sen jälkeen listaamattoman yhtiön verotus muuttuu ongelmallisemmaksi.
Suomessa listaamattoman yrityksen osingosta on 25-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa osuus, joka on alle kahdeksan prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta. Yli 150 000 euron jälkeen veronalaisena pääomatulona verotetaan 85 prosenttia osinkojen arvosta. Yli kahdeksan prosentin osakkeen arvosta verotetaan taas 75 prosenttia pääomatulona. Järjestelmää monimutkaistaa vielä se, että yli 30 000 pääomatulot verotetaan korkeamman, 34 prosentin, verokannan mukaan.
Näin ollen omistaja kohtaa yritykseen sijoitetun pääoman tuotolle yhteisövero huomioon ottaen alimmillaan 27,5 prosentin veron ja ylimmillään 48,9 prosentin veron.
Suomalaisella järjestelmällä on useita ongelmia. Se on tavattoman monimutkainen. Toiseksi se ei ole kannustava. Suurituottoisen kasvuyrityksen voitot verotetaan lähes 50-prosenttisesti. Kolmanneksi järjestelmä kannustaa huonosti investoimaan voittoja uudelleen. Yrityksen nettovarallisuus kannattaa pitää sillä tasolla, että vuosittain voi nostaa yrityksestä alle kahdeksan prosentin osuuden pienellä verolla.
Viron veromallilla on haittoja
Tähän on ehdotettu ratkaisuksi Viron veromallia, jossa voittoa verotetaan vasta, kun osinko maksetaan yhtiöstä ulos.
Silloin yrityksen tuloksesta ei peritä lainkaan yhteisöveroa. Järjestelmä kannustaa yrityksiä kasvattamaan pääomaa investoimalla tulot uudelleen. Viron veromalli on kuitenkin kaukana optimaalisesta.
Se ei kohtele yhtiön ulkopuolista lainarahoitusta ja oman pääoman rahoitusta samalla tavalla. Ulkopuoliseen rahoitukseen kohdistuu verorasite eli tuottovaatimus nousee. Lisäksi järjestelmä kannustaa pitämään voittoja yrityksessä, vaikka kannattavia investointeja ei olisi. Ilman tätä jäykkyyttä omistaja voisi löytää kannattavamman sijoituskohteen toisesta yrityksestä, mutta voiton ulosmaksuun liittyvä vero aiheuttaa lukitusvaikutuksen.
Suomessa on puhuttu investointivarauksesta eräänlaisena Viron veromallin kevytmallina. Siihen kohdistuu samat ongelmat kuin Viron veromalliin, minkä lisäksi kyseessä olisi verotukseen tehtävä poikkeus. Se monimutkaistaisi nykymallia entisestään ja toisi töitä lähinnä verokonsulteille.
Verotuksen optimaalisuutta ajatellen neutraalein ja kannustavin ratkaisu olisi yrityksen pääoman verottaminen tulojen sijaan.
Kapitaalivero eli yrityksen pääomaan kohdistuva vero on kuin varallisuusvero. Sellainen on käytössä esimerkiksi Sveitsissä, missä riippuen kantonista yrityksen kirjanpidollista nettovarallisuusarvoa verotetaan 0,3–1 prosentilla vuodessa.
Sen päälle tulee 8,5 prosentin liittovaltion yhteisövero. Yksityishenkilöt maksavat lisäksi kaikista tuloistaan henkilökohtaisen veroprosentin mukaisen veron. Yksityishenkilöitäkin koskee 0,3–0,5 prosentin varallisuusvero. Tuloverot ovat kaikilla tulotasoilla alhaisia. Sveitsi noudattaa verotuksessa tehokkaan verotuksen pääsääntöä: verota kaikkea, mutta vain pienillä veroprosenteilla. Niin pidetään huolta siitä, että kukaan ei pääse veroja pakoon, mutta yksittäisiin rahavirtoihin ei kohdistu kohtuuttoman suurta verorasitusta.
Pääomasta maksettava yritysvero on käytössä myös esimerkiksi Kanadassa. Suunta maailmalla on kuitenkin vienyt poispäin yrityksen ja yksityishenkilöiden omaisuutta koskevista veroista, kuten Suomessa.
Veroja pakoon
Verotuksen hyötyjä ja haittoja tarkastellen kehitys on vastoin sitä, mikä olisi hyödyllisintä yhteiskunnan kannalta. Syy on toisaalta selvä: muita omaisuusveroja kuin kiinteistöjä koskevaa veroa on helppo päästä pakoon. Varallisuutta voi siirtää ulkomaille. Konsernin voi siirtää ulkomaille, ja säilyttää tytäryhtiöt kotimaassa.
Sama ongelma koskee kaikkia teoriassa hyödyllisiä veroja. Yksipuolisesti tietyssä maassa käyttöön otettavat ympäristöverot tarkoittavat sitä, että teollisuus siirtyy sinne, missä saastuttaminen on halvempaa.
Suomen on vaikeaa tai mahdotonta suunnitella yksin optimaalista verotusta. Hyvä verojärjestelmä voisi toimia oikeastaan vain Euroopan unionin tasolla. Senkään ei tarvitsisi tarkoittaa verotuksen täydellistä harmonisointia. Esimerkiksi Sveitsissä määritellään, mitä verolajeja kantonit saavat kerätä, mutta kantonit määrittävät verotasonsa itsenäisesti.
Kilpailukyky tärkein
Suomen yritysverotuksen suhteen tärkeintä on pitää huolta siitä, että yhteisöveron taso säilyy kansainvälisesti kilpailukykyisenä, että osinkoverojärjestelmä kannustaa tuloksen kasvattamiseen, ja että verojärjestelmä on rahoituksen kannalta neutraali.
Suomen olisi kiireesti päästävä eroon monimutkaisesta ja portaita sisältävästä verojärjestelmästä suoraviivaisempaan verotukseen. Niin sanottu ACE-malli (allowance for corporate equity) vapauttaisi normaalituottoa eli pitkien valtiolainojen obligaatioita vastaavan tuottoprosentin yhteisöverosta kokonaan. Kannustinongelma syntyy siinäkin mallissa, jos normaalituoton jälkeen veroprosentti kasvaa suureksi.
Riippumatta siitä, mihin veromalliin tulevaisuudessa päädytään, kansainvälinen verokilpailu näyttäisi johtavan asteittain aleneviin yhteisöveron tasoihin. Olisi hyödyllistä, mikäli kaikkiin tuloihin voitaisiin soveltaa samaa, mieluiten mahdollisimman matalaa veroprosenttia oli kyse sitten yritysten tai yksityishenkilöiden tuloista. Tulevaisuuden optimaalisessa verojärjestelmässä tuloja ei pitäisi verottaa lainkaan, vaan ainoastaan omaisuutta ja ympäristöä kuormittavaa toimintaa. Kaikissa verouudistuksissa pitäisi pitää tämä suunta mielessä.
