Tammikuun lopussa SpaceX -yhtiö esitteli opiskelijoiden saavutuksia Hyperlooop-kilpailussa. Runsaan kilometrin mittaisen testiradan putken pumppaaminen tyhjäksi kesti Tekniikka ja talous -lehden mukaan puolitoista tuntia.
Sähkömoottori antoi sukkuloille alkukiihdytyksen 250 metrin matkalla. Voittajaksi julistettu WARR-joukkue Münchenistä saavutti 90 kilometrin tuntinopeuden ja eteni putkessa kiihdytyksen jälkeen 50 metriä.
Täytenä utopiana Hyperloopia pitävä Phil Mason huomauttaa lehden mukaan, että normaali ilmanpaine vastaa yli kymmenmetrisen vesipatsaan painoa. Jos putkeen syntyy reikä, kymmenen tonnin ilmamassa syöksyy putkeen ja rysähtää äänen nopeudella kohti putkessa liikkuvaa sukkulaa. Sen jälkeen ilmamassa ja sukkulamurska jatkavat putkessa matkaansa kohti seuraavaa sukkulaa.
Ratkaisematta on myös, miten matkustajat pelastetaan tyhjiössä olevasta teräsputkesta, jos järjestelmään tulee häiriö. Lisäksi Masonin mukaan suunnittelijat ovat unohtaneet jopa sellaiset perusasiat kuin teräksen lämpölaajenemisen. Jos putki kootaan kymmenmetrisistä palloista, 40 asteen lämpötilavaihtelu aiheuttaa jokaiseen 5 millimetrin pituusvaihtelun. Pitkillä matkoilla kyse on sadoista metreistä.
Suomessa Hyperloop-putkea on ehdotettu vedettäväksi Helsingistä Tukholmaan. Tekniikka ja talous muistuttaa, että Salon kaupunki jopa tavoittelee Hyperloop-testirataa Suomeen ja on varannut 100 000 euroa selvityksiin, joita myös Tekes rahoittaa.